Eläköön vanhanpojan elämä

vuoden 1908 elokuva

Eläköön vanhanpojan elämä (ransk. Vive la vie de garçon) on vuonna 1908 valmistunut ranskalainen mykkäelokuva. Sen pääosaa esittää Max Linder.

Eläköön vanhanpojan elämä
Vive la vie de garçon
Ohjaaja Max Linder
Pääosat Max Linder
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Tuotantoyhtiö Pathé Frères
Ensi-ilta 22. helmikuuta 1908 (Ranska)
huhtikuu 1908 (Suomi)
Kesto 195 metriä (10 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb

Juoni muokkaa

Nuori aviomies jää riidan jälkeen yksin, kun hänen vaimonsa palaa äitinsä luokse. Mies yrittää pestä astiat, mutta ne menevät kaikki rikki. Myös ruuanlaitto epäonnistuu ja vuodevaatteet menevät sekaisin. Seuraavana aamuna mies etsii solmiotaan, kääntää koko talon ylösalaisin ja kaataa vaatekaapin päälleen. Vaimo ja anoppi saapuvat hävityksen keskelle ja mies anoo polvillaan heiltä apua.[1]

Tuotanto muokkaa

Sukupuoliroolien vaihtumiseen perustuva komedia osoittaa nykykatsojalle niiden jyrkkyyden ja kotitöiden raskauden 1900-luvun alussa. Komiikkaa luovat myös silinterihattu keittiössä ja sujuva näyttelijäntyöskentely ylimääräisine pikku piloineen. Hyvänä kopiona säilynyttä elokuvaa on pidetty Max Linderin siihen asti parhaana työnä.[2] Hän teki siitä vuonna 1912 uuden version nimellä Max saa takaisin vapautensa[3].

Elokuvaa esitettiin Suomessa keväällä 1908. Lehtimainoksen mukaan se ”näyttää miehen kykenemättömyyttä hoitaa kotia”.[4] Elokuva lanseerattiin uudelleen vuonna 1910 nimellä Eläköön nuorenmiehen elämä[5][6].

Lähteet muokkaa

  1. Vive la vie de garçon Filmographie Pathé. Arkistoitu 9.2.2019. Viitattu 9.2.2019.
  2. Mathiesen, Snorre Smári: Max Linder: Father of Film Comedy, s. 31–32. Albany: BearManor Media, 2018. 978-1-62933-208-6.
  3. Vive la vie de garçon Max Linder. Arkistoitu 6.2.2019. Viitattu 9.2.2019.
  4. Apollo-Biografin ilmoitus. Viipuri, 22.5.1908, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  5. Tähti-Biografin ilmoitus. Työmies, 29.10.1910, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  6. Työväen Liikkuvienkuvien Näyttämön ilmoitus. Kansan Ääni, 17.1.1911, s. 1. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa