Avaa päävalikko

Eläintarhanajot, virallisesti Suomen suurajot, olivat 1930- ja 1940-lukujen kilpa-autoilijan S. P. J. Keinäsen keksimä kilpailu, joka järjestettiin vuosien 19321963 välisenä aikana Helsingin Eläintarhassa.

Suomi Eläintarhanajot
Eläintarhanajojen reitti.
Eläintarhanajojen reitti.
Ensimmäinen tapahtuma 1932
Viimeisin tapahtuma 1963

Eläintarhanajojen syntyMuokkaa

Palattuaan Tukholman Solvallan raviradalla järjestetyistä ajoista 1931 Keinänen keksi Ruotsin laivalla, että Suomelle voisi rakentaa omat Suurajot. Ideasta innostuivat muutkin laivalla matkustaneet, jolloin Keinänen, Karl A. Ebb sekä Johan Ramsay käynnistivät lähes puolen miljoonan markan takauksella ajojen järjestelyt. Helsingin Moottorikerho piti aluksi Keinäsen ideaa taloudellisesti uhkarohkeana, mutta pitkän taivuttelun jälkeen suostui ottamaan ajojen järjestelyvastuun itselleen. Rata saatiin kuntoon nopeasti, jolloin päätettiin, että ajot järjestettäisiin jo seuraavana vuonna.

Ensimmäiset kisatMuokkaa

 
Eltsun ajojen lähtö moottoripyöräluokassa 1930-luvulla

Ensimmäiset Eläintarhanajot ajettiin vuonna 1932 nimellä Suomen Suurajot. Grand Prix -kilpailu kiinnosti heti alusta alkaen yleisöä ja mediaa. Yleisradio lähetti tapahtumasta aina suoran kisaselostuksen, ja paikalle ensimmäisiä lähtöjä katsomaan kerääntyi seuraamaan kaikkiaan 25 000 maksanutta katsojaa.

Ensimmäisessä lähdössä oli mukana kymmenen autoa, joista kuusi oli suomalaisia ja neljä ruotsalaisia. Suomalaisyleisö sai pettyä, kun kaikkien aikojen ensimmäinen voitto meni Ruotsiin ennakkosuosikkina olleelle Per Viktor Widengrenille, joka kesti paineet ja ajoi Mercedes-Benzillään maaliviivan yli voittajana ennen S. P. J. Keinäsen ajamaa Chrysleria ja Karl A. Ebbin Mercedes-Benziä.

Eläintarhanajoja ei järjestetty vuonna 1938, koska samalle viikonlopulle osuivat Helsinki-Malmin lentoaseman vihkiäiset.

Moottoripyörien alkustartitMuokkaa

Eläintarhassa ajettiin moottoripyörillä kisojen ensimmäisestä vuodesta alkaen, jolloin myös voitto meni Ruotsiin, kun C-luokan lähdön voittoon ajoi ruotsalainen Gunnar Kalén. Parhaana suomalaisena Raine Lampinen oli pikkuluokassa toinen.

Sotavuosien jälkeenMuokkaa

Sotavuosina 19401944 ei Eläintarhanajoja ajettu, mutta vajaan vuoden kuluttua sodan loppumisesta järjestettiin kisat keväällä 1945. Autot eivät olleet mukana heti paluuvuonna takaisin, koska sodan jälkeen oli pula polttoaineesta. Paluun radoille tekivät ensimmäisenä moottoripyörät, ja katsojia oli vesisateessa 25 035. Eläintarhanajojen järjestäjät lahjoittivat ensimmäisen sotien jälkeisen kisan tuoton Sotainvalidien Veljesliiton hyväksi.

Viimeiset kilpailutMuokkaa

 
Kolari joka lopetti Eltsun ajot, kuvan otti katsomosta Lasse Lindroos

Eläintarhanajoja ehdittiin ajaa lähes 30 vuotta. Viimeinen kilpailu ajettiin vuoden 1963 toukokuussa, ja sen voitti Timo Mäkinen. Mäkisen voiton jälkeen piti ajaa vielä yksi lähtö, mutta se keskeytettiin. Kyseinen lähtö oli kisojen päälähtö, Formula-Junior-luokan kilpailulähtö. 15 autoa järjestäytyi lähtöruudukkoon, joukossa ajojen suurimmaksi sankariksi noussut Curt Lincoln. Startin jälkeen noin 200 metriä ruudukosta lähtösuoralla alkoi tapahtua. Lähdössä joku osui Lincolnin Brabhamin takaosaan, Lincoln pyörähti radan vasemmalle puolelle, ja takaa tulleet väistivät oikealle. Ruotsalainen Örjan Atterberg ei ehtinyt väistää maanmiestään Freddy Kottulinskyä vaan osui tämän Lolan takapyörään, lensi ilmaan ja putosi lopulta autoineen ylösalaisin radalle. Atterberg kuoli onnettomuudessa heti, Lincolnilta murtui sormi ja muut selvisivät vammoitta.

Muutama minuutti onnettomuuden jälkeen kisan tuomaristo ilmoitti ajojen päättyneen. Samalla päättyi Eläintarhanajojen historia. Kyseisen vuoden turma ei ollut ainoa tapahtuman historiassa, mutta se tapahtui aikana, jolloin ajoja jo pidettiin kaupungin päättävissä elimissä vaarallisina. Järjestelykomitea teki kilpailun jälkeen vallinneesta mielipideilmastosta omat johtopäätöksensä ja lupaa kilpailulle ei edes anottu vuodelle 1964. Sen sijaan rakennettiin Keimolan moottorirata, jolla kilpailtiin vuosina 1966–1978.

1930-luvulla järjestettiin autokilpailuja myös Munkkiniemessä vuosina 1932 ja 1937.

TuloksetMuokkaa

Vuosi Voittaja Auto Luokka Raportti
1932   Per-Viktor Widengren Mercedes-Benz SSK Grand Prix Raportti
1933   Karl Ebb Mercedes-Benz SSK Grand Prix Raportti
1934   Eugen Bjørnstad Alfa Romeo 8C 2300 Monza Grand Prix Raportti
1935   Karl Ebb Mercedes Benz SSK 7.1L Grand Prix Raportti
1936   Eugen Bjørnstad Alfa Romeo 8C 2300 Monza Grand Prix Raportti
1937   Hans Rüesch Alfa Romeo 8C-35 3.8L Grand Prix Raportti
1938 Ei pidetty
1939   Adolf Westerblom Alfa Romeo Monza 2.6L Grand Prix Raportti
1946 Vain moottoripyörät
1947   Asser Wallenius Ford Roadster 1934 Class B -
  Helge Hallman Ford special Formula Libre -
1948   Magnus Knutsson BMW Class A -
  Leo Mattila Ford Roadster Class B -
  S. P. J. Keinänen Chrysler special Formula Libre -
1949   S. P. J. Keinänen BMW Class A -
1951   S. P. J. Keinänen Jaguar XK120 Production -
1952   Michael Head Jaguar XK120 Division +2000 -
  Valdemar Stener Ferrari 166 MM Touring Barchetta Division 2000 -
  Roger Laurent Talbot-Lago T26C Formula 1 -kausi 1952 Raportti
1953   Robert Nelleman Allard +2000 GT -
  Valdemar Stener Ferrari 166 MM Touring Barchetta 2000 GT -
  Rodney Nuckey Cooper T23 Formula 1 -kausi 1953 Raportti
  Curt Lincoln Cooper-Norton Formula 3 -
1954   Michael Head Jaguar C-type GT +2000 -
  John Bengtsson Ferrari 166 Touring Barchetta GT 2000 -
  Rodney Nuckey Cooper-Bristol F2 Formula Libre -
  Eric Brandon Cooper-Norton Formula 3 -
1955   Michael Head Jaguar D-type Division +2000 -
  Curt Lincoln Jaguar C-type +2000 production -
  Joakim Bonnier Alfa Romeo 1900 Sprint 2000 production -
  Eric Brandon Cooper Formula 3 -
1956   Curt Lincoln Jaguar D-type +2000 production -
  Harry Saaristo Triumph TR2 2000 production -
  John Kvarnström Ferrari 750 Monza +2000 -
  Eric Brandon Halselec-Climax 2000 -
  Eric Brandon Cooper Formula 3 -
1957   Joakim Bonnier Maserati 200S S+2.0 -
  Curt Lincoln Ferrari 500 TR S 2.0 -
  Arne Lindberg Mercedes-Benz 300 SL GT+2.0 -
  J.A. Iversen Porsche 356 Carrera GT 2.0 -
  Curt Lincoln Cooper T 42 Mark XI Formula 3 -
1958   Graham Whitehead Aston Martin DB3S Division +2000 -
  Ivor Bueb Lotus 12 Coventry Climax Division 2000 -
  Curt Lincoln Ferrari 250 GT TDF GT +2000 -
  Curt Lincoln Cooper T 42 Mark XII Formula 3 -
1959   Carl-Otto Bremer Ferrari 750 Monza S+2.0 -
  Curt Lincoln Cooper Monaco S 2.0 -
  Carl-Gunnar Hammarlund Porsche 356 Carrera GT -
  Curt Lincoln Cooper T 42 Mark XII Formula 3 -
1960   Jimmy Blumer Cooper Monaco S 2.0 -
  Heimo Hietarinta Cooper/Norton Formula 3 -
  Curt Lincoln Cooper Formula Junior -
1961   David Hitches Lola 2000 -
  Heimo Hietarinta Cooper/Norton Formula 3 -
  Carl-Otto Bremer Elva 100 Formula Junior -
1962   Carl-Gunnar Hammarlund Porsche 356 Carrera GT +1300cc -
  Curt Lincoln Lotus Elite GT 1300cc -
  Curt Lincoln Cooper T 42 Mark XII Formula 3 -
  Olle Nygren Cooper T56 Formula Junior -
1963   Holger Laine Volvo PV544 ST +1600cc -
  Timo Mäkinen Morris Mini Cooper ST 1150cc -

TiedotMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Scuderia Naftalin: Kilvanajoa. Scuderia Naftalin, 2009. ISBN 978-952-67281-0-0.
  • Katajamäki, Timo: Eläintarhanajot – moottoripyörille 1932-1937, 1939, 1946-1963. Tampere: Mediapinta, 2009. ISBN 978-952-235-075-6.
  • Geitel,Fred, Juurikkala, Jussi & Talvitie, Jyrki K.: Kuolemankurvasta moukaripörssiin: Eläintarhanajojen autokilpailut 1932–1963. Helsinki: Kustannus Oy Tietoteos, 1993. ISBN 978-951-891-910-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa