Eino Laisi
Eino Laisi (20. maaliskuuta 1908 Säkkijärvi – 29. syyskuuta 1986 Salo) oli Mannerheim-ristin ritari numero 115. Tykkiryhmän johtajana 4. divisioonan 34. tykkikomppaniassa (34.TykK/4.D.) toiminut Laisi nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 4. kesäkuuta 1943. Sotilasarvoltaan hän oli korpraali, mutta ylennettiin alikersantiksi vuonna 1968 Sotien jälkeen Laisi työskenteli maanviljelijänä.[1] Hänet on haudattu Saloon Helisnummen hautausmaalle.
"Ylipäällikkö on pvm:llä 4.6.43 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi korpraali Eino Laisin. Korpraali Laisi on koko sodan ajan toiminut panssaritorjuntatykin ampujana osoittaen tänä aikana erinomaista oma-aloitteisuutta, suurta urhoollisuutta ja alallaan hyvää taituruutta. Erikoisesti kunnostautui hän Viipurin taistelujen aikana. Vihollisen tehdessä voimakkaan, hyökkäysvaunujen ja tykistön tukeman ulosmurtoyrityksen Viipurin motista Säiniön aseman luona tuhosi korpraali Laisi seitsemän vihollisen hyökkäysvaunua, sekä jääden käteen haavoittuneena yksin vihollisen saartamalle tykille, vielä viisi kuorma-autoa. Tällä teollaan korpraali Laisi ratkaisevasti vaikutti Säiniön suurmotin muodostumiseen pysäyttäessään suurkolonnan alkupään. Sairaalasta palattuaan on hän edelleen osoittanut erinomaista taituruutta ja pelottomuutta tuhotessaan tykillään vihollisen bunkkereita."[2]
Lähteet muokkaa
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Helsinki: Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.
- http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=76
Viitteet muokkaa
- ↑ Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 195
- ↑ Mannerheim-ristin ritarien säätiö - Ritarit www.mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 18.10.2016.