Avaa päävalikko

Eino Kulonen

suomalainen lääkäri ja professori

Eino Ilmari Kulonen (24. lokakuuta 1921 Kiikka[1]17. syyskuuta 1984 Turku[2]) oli suomalainen lääkäri ja Turun yliopiston lääketieteellisen kemian professori vuodesta 1955 kuolemaansa asti.[3]

Kulosen vanhemmat olivat Vihtori Johannes Kulonen ja Hilma Maria Mauriala ja puoliso vuodesta 1958 lääkäri Maija Tellervo Yli-Pohja. Kulonen tuli ylioppilaaksi Helsingin yhteiskoulusta ja reaalilukiosta 1940 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1946, lisensiaatiksi 1950 ja tohtoriksi 1951. Opintomatkoja hän teki Yhdysvaltoihin ensin ASLA-Fulbright-stipendiaattina 1952 ja sitten uudestaan 1962 sekä Englantiin ensin British Council -stipendiaattina 1957 ja vielä 1962. Helsingin yliopiston assistenttina Kulonen työskenteli vuodesta 1947 vuoteen 1954.[3] Ennen Turkua Kulonen toimi vielä lyhyen aikaa Helsingin yliopiston dosenttina.[1]

Kulosen tutkimusalaa olivat side- ja granulaatiokudoksen biokemia sekä alkoholin vaikutukset aivojen ja maksan aineenvaihduntaan.[4] Hän työskenteli pitkään vuonna 1954 perustetun Alkon biolääketieteellisen tutkimusyksikön tutkijana. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim myönsi Kuloselle vuonna 1969 ensimmäisen Matti Äyräpään palkinnon.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Kuka kukin on 1978 (Runeberg.org
  2. a b Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 20.10.1984, HS Aikakone. Viitattu 24.4.2018.
  3. a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 305-306. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  4. Facta2001, WSOY 1981, 9. osa, palsta 240
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.