Eino Haarla

suomalainen tehtaanjohtaja ja järjestöjohtaja

Eino Toivo Rafael Haarla, ent. Harberg (9. maaliskuuta 1896 Korpilahti24. huhtikuuta 1938 Jyväskylän maalaiskunta[1]) oli suomalainen Tampereella asunut tehtaanjohtaja ja järjestöjohtaja.[2][3]

Elämä muokkaa

Haarlan vanhemmat olivat kauppaneuvos Rafael Haarla ja Ruusa Keskinen. Hänen setänsä oli kirjailija Lauri Haarla.[4] Haarla kirjoitti ylioppilaaksi yksityistodistuksella Tyrvään suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1916. Eino Haarla oli ollut kesäisin harjoittelijana isänsä teollisuuslaitoksilla sekä eri paperialan liikkeissä muun muassa Pietarissa ja Moskovassa. Ylioppilaaksi tultuaan hän toimi isänsä tehtaan kauppaedustajana Venäjällä, jonne tehtaan vienti pääasiassa suuntautui. Haarla asui tällöin pääasiassa Moskovassa. Haarla palasi Suomeen kun Suomen sisällissota katkaisi kauppayhteydet Venäjälle ja hän oli sisällissodan aikana Jääkäritykistössä majuri Lauri Malmbergin adjutanttina. Sodan jälkeen Haarla palveli vänrikkinä Kenttätykistörykmentti I:ssä 1918–1920. Hänet ylennettiin 1929 reservin luutnantiksi.[1][2][3]

Haarla toimi 1931–1932 Vapaussodan Rintamamiesliiton hallituksen puheenjohtajana.[2] Hän oli mukana 1930-luvun alussa Lapuan liikkeen toiminnassa ja organisoi kesällä 1930 yhdessä Aamulehden toimitussihteerin Eero Rekolan kanssa useita muilutuksia ja muilutusyrityksiä Tampereen seudulla. Tätä toimintaa rahoitti Eino Haarlan isä kauppaneuvos Rafael Haarla. Tunnetuin Haarlan järjestämistä muilutuksista oli Tampereen sosiaalidemokraattisen pormestarin ja eduskunnan varapuhemiehen Väinö Hakkilan kyyditys Tampereelta Lapuan kautta Kuortaneelle 17. – 18. heinäkuuta 1930. Muilutuksen aikana Hakkilaa pahoinpideltiin ja häntä istutettiin muurahaispesässä. Hakkila pääsi kuitenkin pakenemaan sieppajiltaan.[5]

Vuonna 1920 Eino Haarla perusti isänsä ja veljensä kanssa Tampereelle Haarlan Paperitehdas Oy:n ja toimi sitten tämän tehtaan johtajana. Hän kuului myös Haarlan Paperitehdas Oy:n ja eräiden muiden Haarla-yhtymän tehtaiden johtokuntiin. Haarla oli mukana käynnistämässä Lievestuoreen selluloosatehdasta. Hän kuoli huhtikuussa 1938 sydänkohtaukseen ollessaan kalastusmatkalla Vaajakoskella. Haarla-yhtymän johtoon tuli Rafael Haarlan kuoleman jälkeen Eino Haarlan nuorempi veli diplomi-insinööri Lauri Haarla (1897–1966).[6][2]

Perhe muokkaa

Eino Haarla oli naimisissa vuoteen 1936 saakka Elma Kaarin Laurilan (1901–1936) kanssa ja sen jälkeen Ester Pirilän (s. 1900) kanssa. Haarlan poika hänen ensimmäisestä avioliitostaan oli toimitusjohtaja ja kokoomuksen kansanedustaja Pekka Haarla.[7]

Lähteet muokkaa