Eila Kostamo

Eila Annikki Kostamo (s. 26. lokakuuta 1938 Oulu) on suomalainen kirjailija, suomentaja ja kustannustoimittaja.

Kostamo kirjoitti ylioppilaaksi Oulun yhteislyseosta vuonna 1957 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1965.

Kostamo aloitti kirjailijan uransa suomentamalla pääasiassa ranskankielistä kirjallisuutta. Hänen ensimmäinen oma teoksensa, pienoisromaani Karinkävijät, julkaistiin vuonna 1975. Varsinaisen päivätyönsä Kostamo teki kirjallisuustoimittajana kustantamoissa vuosina 1969–2003.

Tuotanto

• Karinkävijät 1975
• Lapsinainen 1978
• Vaiteliaat vuodet 1983
• Mustarastas 1987
• Haava: Flaubertin kuuntelua 1992
• Heloisen taivas: kertomus abbedissa Heloisen rakkaudesta ja elämäntyöstä 1997
• Kosketus 1999
• Mulperipuun mehu 2002
• Kanssakulkija 2005
• Luther! 2017
• Näkymättömät matkakumppanit 2023

Käännökset

• Charles Baudelaire: Pariisin ikävä – suom. 1963 (yhdessä Väinö Kirstinän kanssa)
• Charles Baudelaire: Välähdyksiä; Alaston sydämeni 1972
• Michel Tournier: Perjantai eli Tyynen meren kiirastuli 1980
• Oscar Parland: Peilipoika 2002
• Thomas Warburton: Kolmen metrin pino 2004

Palkinnot

• Valtion kääntäjäpalkinto 1973
• Valtion kirjallisuuspalkinto 1979
• Kiitos kirjasta -mitali 1984 (teoksesta Vaiteliaat vuodet)
• Finlandia-palkintoehdokkuus 1987 (teoksesta Mustarastas)
• WSOY:n Kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 1998
• Runeberg-palkinto-ehdokkuus 2005 (teoksesta Kanssakulkijat)

Lähteet

• Eila Kostamo SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
• Oulun kaupunginkirjasto: Kotikaupunkimme kirjailijoita (Arkistoitu – Internet Archive).
• Kirjasampo: Kostamo, Eila.