Avaa päävalikko

Eeva-Liisa Haimelin

suomalainen näyttelijätär

Eeva-Liisa Marjatta Haimelin (s. 28. maaliskuuta 1943 Helsinki)[1][2] on suomalainen näyttelijä. Teatterikoulun jälkeen hän oli kiinnitettynä Kotkan kaupunginteatteriin vuosina 1965–1967. Hän siirtyi vuonna 1968 Helsingin kaupunginteatteriiin, josta jäi eläkkeelle keväällä 2011. Helsingissä näyttämötöihin lukeutuivat muun muassa Kalle Holmbergin ohjaama Pohjalaisia ja Eija-Elina Bergholm ohjaama Lorcan Bernarda Alban talossa. Haimelin vieraili 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Seinäjoen kaupunginteatterissa Shakespearen Juliana, vastanäyttelijänään teoksen ohjannut Jouko Turkka.[3]

Haimelin on esiintynyt noin 30 elokuvassa ja televisiotuotannossa kuten Kaappari (2013), Kuulustelu (2009), Mies vailla menneisyyttä (2002) ja Vaiennut kylä (1997).[4] Hänet tunnetaan myös lausuntaesityksistään, joissa hän on tulkinnut kansainvälisten ja suomalaisten naisrunoilijoiden tekstejä, mukaan lukien tätinsä Sylvi Kekkosen.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Verneri Veistäjä (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 154. Helsinki: Tammi, 1965.
  2. Teatterit ja teatterintekijät 2005, Teatterin tiedotuskeskus 2005, ISBN 952-471-629-1, sivu 171.
  3. a b Viikon taiteilija, näyttelijä Eeva-Liisa Haimelin YLE. Viitattu 29.4.2012.
  4. Eeva-Liisa Haimelin Elonetissä

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.