Eero Manner
Eero Johannes Manner (16. heinäkuuta 1913 Helsinki[1] – 16. helmikuuta 1999 Helsinki) oli suomalainen juristi.[2] Hän oli apulaisoikeuskansleri 1956–1965, Teknillisen korkeakoulun talousoikeuden professori 1965–1967,[3] korkeimman oikeuden oikeusneuvos 1967–1983.[4]
Korkeimman oikeuden jäsen ja ulkoasiainministeriön oikeudellinen neuvonantaja E. J. Manner oli erikoistunut meri- ja vesioikeuteen. Manner edusti Suomea useissa valtioidenvälisissä kansainvälisoikeudellisissa kokouksissa ja konferensseissa. Hänet tunnettiin myös International Law Associationin kansainvälisen vesioikeuskomitean pitkäaikaisena (1966-1986) puheenjohtajana. Manner oli myös Haagin pysyvän välitystuomioistuimen ja Kansainvälisen oikeuden instituutin jäsen. Mannerilla oli urallaan merkittäviä luottamustehtäviä myös useissa suomalaisissa yrityksissä.[5]
Manner toimi muun muassa Helsingin yliopiston kanslerinsihteerinä, lainvalmistelukunnan lainsäädäntöneuvoksena, apulaisoikeuskanslerina, Teknillisen korkeakoulun talousoikeuden professorina, korkeimman oikeuden jäsenenä, laintarkastuskunnan puheenjohtajana ja ulkoasiainministeriön neuvottelevana virkamiehenä. Manner toimi myös lukuisten komiteoiden sekä toimikuntien jäsenenä ja luotettuna puheenjohtajana. Manner oli näkyvä ja arvostettu toimija myös talouselämässä. Hän toimi Suomen Yhdyspankin hallintoneuvoston pitkäaikaisena puheenjohtajana.[5]
Mannerin asiantuntemus kansainvälisessä vesi- ja merioikeudessa tunnettiin laajalti. Hän osallistui keskeisesti vesioikeuden kehittämiseen niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. E. J. Manner oli mukana kehittämässä Suomen vesilakia ja toimi lukuisissa komiteoissa ja neuvottelukunnissa, joissa puntaroitiin mm. vesioikeudellisia ja vesien- ja ympäristönsuojeluun liittyviä kysymyksiä. Mannerin sanotaan olleen 1950 - 1960-luvulla ennakkoluulottomasti aukomassa uusia uria suomalaiseen ympäristöajatteluun. Myös Suomen kansainvälisessäkin vertailussa merkittävät rajavesistöjärjestelyt ovat pitkälti hänen käsialaansa. E. J. Manner toimi esimerkiksi yhteisen suomalais-neuvostoliittolaisen rajavesistöjen käyttökomission puheenjohtajana komission alkuvuosina. Maailmalla muistetaan hänen toimintansa kansainvälisen vesioikeuskomitea International Law Associationin (ILA) jäsenenä ja pitkäaikaisena puheenjohtajana. Eero Manner oli mukana myös vuonna 1966 ILA:n Helsingin konferenssissa hyväksyttyjen kansainvälisten vesistöjen käyttöä koskevien "Helsingin sääntöjen" (engl. The Helsinki Rules on the Uses of the Waters of International Rivers) valmistelussa. Myöhemmin Manner vaikutti merkittävästi myös YK:n yleiskokouksessa Suomen aloitteesta tehtyyn päätökseen kansainvälisten vesistöjen käytön sääntelyn käsittelemisestä YK:n Kansainvälisen oikeuden toimikunnassa (ILC). Mannerin asiantuntemusta tarvittiin myös, kun sovittiin Suomen merirajajärjestelyistä Itämeren alueella.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 567. Runeberg.org.
- ↑ Helsingin yliopiston virkamiehet
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 762. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Facta 2001, osa 10, p. 14. WSOY 1981.
- ↑ a b c Hakapää, Kari: Manner, Eero Johannes. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu Manner, Eero Johannes. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki:. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997–. Viitattu 31.10.2019.