Eero Mäkinen (vuorineuvos)

suomalainen poliitikko
Eero Mäkinen vuonna 1950.

Eero Mäkinen (27. huhtikuuta 1886 Sortavalan mlk27. lokakuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen ministeri, Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja, filosofian tohtori, kaivosinsinööri, toimitusjohtaja ja vuorineuvos.

Henkilöhistoria ja ammattiuraMuokkaa

Mäkisen isä oli seminaarinlehtori Eero Mäkinen ja äiti Maria Emilia Stenbäck. Hän meni naimisiin vuonna 1910 Gustaava Elisabeth Westerholmin kanssa. Heidän poikansa oli suurlähettiläs Jussi Mäkinen. Tytär Kati Turpeinen (s. 1921) avioitui 1943 lääketieteen ja kirurgian tohtori, kirurgian ja anestesiologian erikoislääkäri Eero Olavi Turpeisen (s. 1912) kanssa.[1]

Mäkinen toimi Outokumpu Oy:n toimitusjohtajana vuodesta 1921 vuoteen 1953. Hän oli ollut Outokummun palveluksessa vuodesta 1918. Ennen siirtymistään Outokumpuun hän oli toiminut muun muassa valtiongeologina ja opetus- sekä tutkimustehtävissä. Mäkinen sai vuorineuvoksen arvon vuonna 1936.

Poliittinen uraMuokkaa

Mäkinen toimi kansanedustajana 6.4.1945–20.7.1951, minkä jälkeen hän oli Urho Kekkosen neljännen hallituksen kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministerinä 9.7.1953–27.10.1953. Mäkinen toimi presidentin valitsijamiehenä neljä kertaa.

LähteetMuokkaa

VerkkolähteetMuokkaa

  • Eero Mäkinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 12.4.2008.

ViitteetMuokkaa

  1. Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 683. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kuisma, Markku: ”Mäkinen, Eero (1886–1953)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 813–815. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
  • Eskola, Pentti: Vuorineuvos Eero Mäkinen. (Muistopuhe) Vuoriteollisuus, 1953, 11. vsk, nro 2, s. 9–11. Vuorimiesyhdistys. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 1.10.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Mäkinen, Eero hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Edeltäjä:
Eetu Karjalainen
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
1953
Seuraaja:
Kustaa Eskola