Eero Kolehmainen

suomalainen maastohiihtäjä ja olympiamitalisti

Eero Johannes Kolehmainen (24. maaliskuuta 1918 Anttola7. joulukuuta 2013 Mikkeli) oli suomalainen maastohiihtäjä ja olympiamitalisti.[1]

Mitalit
Eero Kolehmainen vuoden 1956 talviolympialaisissa Cortina d’Ampezzossa.
Eero Kolehmainen vuoden 1956 talviolympialaisissa Cortina d’Ampezzossa.
Maa:  Suomi
Miesten maastohiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Oslo 1952 50 km

Kolehmainen voitti olympiahopeaa 50 kilometrin hiihdossa Oslon talvikisoissa 1952. Cortina d’Ampezzossa 1956 hän oli samalla matkalla neljäs. Falunin MM-kilpailuissa 1954 hän oli 50 kilometrillä 11:s ja Lahden MM-kilpailuissa 1958 viides.

Holmenkollenin kisoissa Kolehmainen voitti vuosina 1950 (18 km)[2] ja 1957 (50 km). Niinpä hän saikin tunnustuksena voitoistaan vuonna 1957 Holmenkollen-mitalin. Salpausselällä hän oli nopein vuosina 1956 (50 km) ja 1957 (50 km). Vuonna 1959 hän voitti 50 kilometrin Suomen mestaruuden.

Kolehmainen hiihti 1951 Holmenkollenilla 18 kilometrillä kolmanneksi ja 50 kilometrillä Nils Karlssonin jälkeen toiseksi. Saman vuoden Ounasvaaran hiihtokilpailuissa hän voitti 50 kilometrin kilpailun.[3] Kolehmainen sijoittui 10. tammikuuta 1954 Sverdlovskin hiihtokilpailuissa 30 kilometrillä yhdenneksitoista, kaksi päivää myöhemmin 15 kilometrillä seitsemänneksitoista ja 15. tammikuuta 50 kilometrillä toiseksi.[4]

Kolehmainen edusti Anttolan Urheilijoita. Opetusministeriö myönsi Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon Kolehmaiselle vuonna 2003. Anttolan Urheilijat järjestää vuosittain Kolehmaisen nimikkotapahtuman, Eeron hiihdon. Hänen tyttärensä Reetta Vauhkonen (o.s. Kolehmainen) edusti Suomea nuorten EM-hiihdoissa vuosina 1972 ja 1973.

Ammatiltaan Kolehmainen oli maanviljelijä ja lempinimeltään "Hämytsaaren isäntä". Hän työskenteli paitsi karjankasvattajana myös rakennusmiehenä. Hänen terveytensä säilyi viimeisiin vuosiin saakka, ja hän ennätti asua vanhainkodissa vain viikon ennen poismenoaan. 95-vuotias Kolehmainen oli kuollessaan vanhin elossa ollut suomalainen olympiamitalisti.[5]

Hämytsaaren isäntäMuokkaa

Kolehmaisen vanhemmat olivat Kalle ja Malviina Kolehmainen Kilpeelän Kolehmaisessa (alkujaan Kalle Rasa Rasankylästä) Anttolassa (nykyään Mikkeliä). Kolehmaisen sisarukset olivat Eino, Eeva ja Erkki sekä äidin kuoltua Erkin synnytykseen isän seuraavista liitoista Pauli ja Veikko.[6]

Hämytsaari sijaitsee Saimaalla, Anttolan Pitkälahdella. Hämytsaari kuuluu Rasankylään. Sinne johtaa nykyään autotie. Hämytsaarikin oli Kolehmaisen maata. Aiemmin siellä oli vuokralaisia, mutta avioiduttuaan Eero Kolehmainen raivasi Hämytsaaren ja rakensi kodikseen kunnon talon. Hän toimi siellä maanviljelijänä. 1970-luvulla Eero ja Bertta Kolehmainen olivat maatalousnäyttelyssä esittelemässä kolmea lehmäänsä, ja tasavallan presidentti Urho Kekkonen keskusteli siellä heidän kanssaan heidän alkukeväisestä Holmenkollenin-matkastaan. Kolehmaisen karja palkittiin Suomen parhaana vuosina 1973-1974. Myös Kolehmaisen tytär Reetta Vauhkonen on hiihtänyt kansallisella tasolla.[6]

LähteetMuokkaa

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 133. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.

ViitteetMuokkaa

  1. Hiihdon kuninkuusmatkan taitaja Eero Kolehmainen on kuollut. (HS.fi) Helsingin Sanomat, 8.12.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 8.12.2013.
  2. Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 16. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  3. Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 348. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  4. Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1955, s. 343. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
  5. Skidlegenden Eero Kolehmainen borta. Hufudstatdsbladet, 8.12.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 8.12.2013. (ruotsiksi)
  6. a b toimittanut Paavo K. Korhonen: Perinnetietoa Anttolan Pitkälahden kylästa (Siniprint Oy, Helsinki; sivut 10 ja 51-52) 1995. Mikkelin kaupunki.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Järvinen, Lauri: Hämytsaaren isännän Eero Kolehmaisen pitkä latu. Lauri Järvinen, 2010. ISBN 978-951-98854-5-2.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eero Kolehmainen.