Eero Kalaja
Eero Armas Kalaja (30. lokakuuta 1901 Kotka – 31. joulukuuta 1985 Helsinki)[1] oli suomalainen diplomi-insinööri. Hän suunnitteli ja rakensi tehdaslaitoksia, muun muassa sulfaattiselluloosatehtaat 1926–1928 Kemi Oy:lle Kemiin, 1926–1936 Enso-Gutzeitille Ensoon ja Kaukopäähän, 1936–1937 Viron valtion omistamaan Kehran sulfaattiselluloosatehtaan sekä 1936–1943 Oulu Oy:lle Ouluun, jossa hän toimi tehtaan valmistutua sen yli-insinöörinä.[2][1] Hän työskenteli arkkitehti Väinö Vähäkallion toimistossa.[3]
Kalaja oli vuosina 1943–1946 Puukemia Oy:n rakennustoiminnan johtajana, vuosina 1946–1951 kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasioiden osaston päällikkönä, vuosina 1952–1956 Helsingin Verkatehtaan varatoimitusjohtajana ja vuodesta 1956 Ke-Ri Oy:n toimitusjohtajana.[1] Ke-Ri Oy:ssä hän oli teknisen taustansa perusteella pääkehittäjänä koneelle, joka muutti nailonlangan arvokkaammaksi kreppilangaksi. Kone oli sillä hetkellä tehokkain maailmassa.[4]
Kalaja oli myös Lapin läänin kauppakamarin johtaja vuosina 1964–1967. Hänelle myönnettiin Viron kunniakonsulin arvo vuonna 1936 ja Suomen kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1977. Hän osallistui upseerina talvi- ja jatkosotaan ja oli vuodesta 1942 majuri.[1]
Kalajan veli oli lääkäri, sisätautiopin professori Lauri Kalaja.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 18.1.1986, HS Aikakone. Viitattu 26.4.2018.
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja osa 4 p. 185
- ↑ Aino Niskanen, Väinö Vähäkallio ja hänen toimistonsa, Teknillinen korkeakoulu 2005, viitattu 1.9.2012
- ↑ Sukkia suomalaisesta kreppilangasta. Helsingin Sanomat, 29.4.1962, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.6.2023.