Eero Hiironen
Eero Ossian Hiironen (16. kesäkuuta 1938 Huittinen – 30. heinäkuuta 2018 Alavus[1][2]) oli suomalainen kuvanveistäjä ja taidemaalari, joka tunnettiin etenkin vesiaiheisista teräsveistoksistaan[3].
Hiironen perusti vuonna 1974 Ähtärissä sijaitsevan Pirkanpohjan Taidekeskuksen.[4]
Hiironen oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja.[5] Professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1990,[6] ja 2003 hän sai Suomi-palkinnon.[7]
Kuvia teoksistaMuokkaa
Merituuli, 1979, Vaasa.
Aalto, 1980, Pori.
Elämän virta, 1983, Seinäjoki.
Puukon synty. 2015 (1985), Kauhava.
Oodi järvien kaupungille, 1987, Ähtäri.
Vesifantasia, 1992, Pieksämäki.
Seinämä, 1994, Tampere.
Yhtyvät virrat, 2002, Pietarsaari.
Vesiportti, 2005, Helsinki.
Pro aqua, 2007, Espoo.
Veden voima, 2008, Seinäjoki.
Vesitorso, Veden vartija ja Vedestä lähtenyt, 2016, Kotka.
Kiila, 2016, Kotka.
Veden merkki, 2016, Kotka.
Veden nainen, 2016, Kotka.
Vesilähetys, 2016, Kotka.
LähteetMuokkaa
- ↑ Eero Hiironen, kuvanveistäjä, professori Curriculum Vitae Didrichsenin taidemuseo. Arkistoitu 29.10.2010. Viitattu 23.4.2012.
- ↑ Kuvanveistäjä, professori Eero Hiironen on kuollut.
- ↑ Komissarov, Eha: Maan ja veden dialogi. Eero Hiirosen veistoksia KUMU. Viitattu 23.4.2012. [vanhentunut linkki]
- ↑ Hautanen, Raimo: Valuuko Eero Hiirosen elämäntyö hukkaan? Nykypäivä, 18.3.2011, s. 16–17. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.4.2012.
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 225.
- ↑ Eero Hiirosen Pro Aqua WeeGeen edustalle 14.11.2007. Espoo Museum of Modern Art. Arkistoitu 8.8.2016. Viitattu 23.4.2012.
- ↑ Opetusministeriö jakoi vuoden 2003 Suomi-palkinnot 9.12.2003. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 15.7.2015. Viitattu 23.4.2012.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Harni, Heli (toim.): Eero Hiironen. Veden kuvaaja. Turun museokeskuksen julkaisuja 48. Turku: Turun museokeskus, 2009. ISBN 978-951-595-136-6.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Hiironen, Eero hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)