Eelis Gulin
Eelis Gideon Gulin (vuosina 1906–1919 Pinomaa tai Gulin-Pinomaa; 29. joulukuuta 1893 Mikkeli – 4. elokuuta 1975 Helsinki) oli Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan professori 1933–1945 ja Tampereen hiippakunnan piispa 1945–1966. Gulinin erityisiä toimialoja olivat kristillinen ylioppilas- ja nuorisotyö sekä ekumeenisten suhteiden solmiminen ja ylläpito. Suomessa hän tuli tunnetuksi myös luomalla suhteita teollisuusseutujen työväestöön. Hän myös kirjoitti useiden raamattuaiheisten tutkimusten lisäksi muun muassa kristillistä etiikkaa käsitteleviä teoksia.
| Eelis Gulin | |
|---|---|
 Eelis Gulin. |
|
| Tampereen piispa | |
|
1945–1966
|
|
| Edeltäjä | Aleksi Lehtonen |
| Seuraaja | Erkki Kansanaho |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi |
Eelis Gideon Gulin Eelis Gideon Pinomaa |
| Syntynyt | 29. joulukuuta 1893 Mikkeli |
| Kuollut | 4. elokuuta 1975 (81 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | piispa, eksegetiikan professori |
| Vanhemmat |
Arthur Lorentz Gulin Bertha Kristina Sarlin |
| Puoliso |
Helmi Elina Forsman ( 1920) Irene Hämäläinen ( 1966) |
| Muut tiedot | |
| Koulutus |
Pappisvihkimys (1920) teologian tohtori (1923) |
| Uskonto | kristinusko |
| Tunnustuskunta | luterilaisuus |
Varhainen elämä ja koulutus muokkaa
Gulin valmistui ylioppilaaksi Mikkelin klassillisesta lyseosta vuonna 1912 ja filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1915. Hän suoritti teologian erotutkinnon vuonna 1918 ja hänet vihittiin papiksi Porvoossa vuonna 1920. Hän valmistui edelleen teologian kandidaatiksi vuonna 1919 ja lisensiaatiksi vuonna 1922 sekä väitteli teologian tohtoriksi samoin vuonna 1922. Hän toimi Kristillisen ylioppilasliiton yleissihteerinä vuosina 1917–1927 ja ylimääräisenä pappina Ristiinassa vuonna 1925.[1]
Ura muokkaa
Gulin teki runsaan kymmenen vuoden akateemisen uran, ensin Åbo Akademin virkaa tekevänä ja sitten Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan varsinaisena eksegetiikan professorina. Maailmansotien välisenä aikaan Gulin toimi aktiivisesti kansainvälisessä ekumeenisessa liikkeeessä. Sodan aikaan Gulin opetti yliopistosssa, toimi sotasairaalan pappina sekä piti yllä ulkomaisia kontakteja Saksaan ja Pohjoismaihin. Jatkosodan alussa Gulin piti ensisijaisena päämääränä bolševistisen Venäjän tuhoamista, vaikka tiedosti että kirkkojen asema olisi uhanalainen, jos Saksa voittaisi maailmansodan.[2]
Tampereen piispa (1945–1966) muokkaa
Gulin nimitettiin Tampereen hiippakunnan piispaksi vuonna 1945. Piispakautensa alusta alkaen Gulin pyrki parantamaan kirkon suhteita työväenliikkeeseen. Gulin näki papiston puoluepoliittisen aktiivisuuden lisäävän vasemmiston ennakkoluuloja kirkkoa kohtaan ja pyrki aktiivisesti vähentämään sitä. Gulinin 1950-luvun alussa laatima teesi "papit pois politiikasta" herätti kiivasta vastustusta erityisesti politiikan alalla aktiivisten herännäispappien piirissä.[2]
Sodan jälkeisinä vuosina Gulin otti osaa Moraalisen varustautumisen toimintaan ja pyrki J. K. Paasikiven esimerkin mukaisesti parantamaan Suomen suhteita Neuvostoliittoon. Osoittaakseen yhteistyöhalukuuttaan Gulin liittyi Suomi–Neuvostoliitto-Seuraan, kirjoitti sen julkaisuun ja kutsui Neuvostoliiton suurlähettilään Pavel Orlovin vierailulle piispantaloon. Orlov perui vierailun, mutta piispa sai kutsun lähettilään lounasseuraksi. Gulin pahoitteli lähettiläälle sodassa kärsittyjä tappioita ja lähetti Orlovin välityksellä terveiset Josef Stalinille.[2]
Gulinin teologisista näkemyksistä on Ilkka Antola tehnyt väitöskirjan Historian ja teologian välissä: Eelis Gulin Uuden testamentin tulkitsijana (1997).[3]
Yksityiselämä muokkaa
Gulinin vanhemmat olivat rovasti Arthur Gulin ja Bertha Sarlin.[1] Eelis Gulinin veljiä olivat eversti Lauri Gulin ja professori Lennart Pinomaa. Eelis Gulinin puoliso vuodesta 1920 oli Helmi Gulin (o.s. Koskimies, ent. Forsman, 1879–1965), jonka veli oli jääkärieversti Eino Koskimies.[4]
Julkaisuja muokkaa
- Maanpakoa varhaisempien profeettojen käsitys siveellisyydestä (1922)
- Israelin profeetat (1922)
- Vanhan testamentin synty ja kokoonpano I–II (1927–1929)
- Die Freude im Neuen Testament (1932–1936)
- Uuden testamentin teologia (1940)
- Markuksen evankeliumi (1944)
- Mannen från Nasaret (1945)
- Paulus från Tarsus (1947)
- Pyhinvaellusretkellä Kreikassa (1951)
- Galatalaiskirje, Filippiläiskirje ja Tessalonikalaiskirjeet (1954)
- Sata päivää Amerikassa (1955)
- Roomalaiskirje (1959)
- Kirkko ja työväenliike (1961)
- Elämän lahjat I–II (1967–1968)
Kirjallisuutta muokkaa
- Antola, Ilkka: Historian ja teologian välissä: Eelis Gulin Uuden testamentin tulkitsijana. Väitöskirja. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja, 67. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 1997. ISSN 0356-2786. ISBN 951-9217-22-3.
- Krapu, Jenni: E. G. Gulinin ekumeeninen työ ja ajattelu. Väitöskirja. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 211. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2009. ISSN 0356-0759. ISBN 978-952-5031-54-6. Tiivistelmä.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Suomen kirkon matrikkeli 1963, s. 108. Helsinki: Suomen Kirkon Pappisliitto, 1963.
- ↑ a b c Jalovaara, Ville: Kirkko, Kekkonen ja kommunismi poliittisina kriisivuosina 1958–1962, s. 25. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 200. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2007. ISBN 978-952-5031-39-3.
- ↑ Yliopisto-lehti | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 22.3.2023.
- ↑ Yrjö Blomstedt ja Matti Klinge (toim.): Paasikiven päiväkirjat, osa 2, s. 536. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1986.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kortekangas, Paavo: Gulin, Eelis (1893–1975). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
Edeltäjä: Aleksi Lehtonen |
Tampereen piispa 1945–1966 |
Seuraaja: Erkki Kansanaho |