Avaa päävalikko

Eeli Granit-Ilmoniemi (synt. Granit, 21. joulukuuta 186622. toukokuuta 1945[1]) oli suomalainen opettaja, toimittaja ja sukututkija. Hän perusti Suomen Sukututkimusseuran vuonna 1917.

Eeli Granit-Ilmoniemi
Eeli Granit-Ilmoniemi 1910-luvulla.
Eeli Granit-Ilmoniemi 1910-luvulla.
Henkilötiedot
Syntynyt 21. joulukuuta 1866
Kuopion maalaiskunta
Kuollut 22. toukokuuta 1945 (78 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti opettaja, toimittaja, sukututkija

Sisällysluettelo

Varhaiset vuodet ja työuraMuokkaa

Kuopion maaseurakunnassa papin perheeseen syntynyt Granit-Ilmoniemi kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta vuonna 1885 ja aloitti sen jälkeen filologian opinnot Helsingin yliopistossa. Hän opiskeli myös Pietarissa, Göttingenissä ja Pariisissa vuosina 1888–1892 sekä toimi opettajana Kuopiossa.[2] Nimensä Granit-Ilmoniemi muutti vuonna 1906 Karjalohjan Ilmoniemen rusthollin ratsumiesesi-isänsä mukaan.[1]

Vuodesta 1891 lähtien Granit-Ilmoniemi vaikutti Porissa, jossa hänellä oli ranskan ja saksan kielten lehtorin virka Porin klassillisessa lyseossa. Lisäksi Granit-Ilmoniemi opetti venäjää Porin tyttölyseossa ja oli mukana perustamassa sekä poikien että tyttöjen ammattikouluja.[2] Hän oli myös yksi Satakunnan Sanomien perustajista ja toimi lehden avustajana[3] sekä kuului Porin kaupunginvaltuustoon.[2] Granit-Ilmoniemi jäi eläkkeelle jo 50-vuotiaana vuonna 1917.[1]

Sukututkimus- ja musiikkiharrastusMuokkaa

Eläkkeelle jäätyään Granit-Ilmoniemi muutti Helsingin seudulle ja asui muun muassa Espoon Leppävaarassa.[2] Hän harrasti sukututkimusta sekä toimitti useita lehtiä, kuten vuonna 1917 perustamansa Suomen Sukututkimusseuran Genealogica- ja Sukututkija-lehtiä sekä Savon seuran Savotar-lehteä.[1]

Sukututkimuksen lisäksi Granit-Ilmoniemen harrastuksiin kuului musiikin historia, hän muun muassa kiersi ympäri Suomea etsimässä vanhoja nuottijulkaisuja.[4] Granit-Ilmoniemen merkittävin arkistolöytö oli Porin triviaalikoulun nuottikirjat, jotka hän löysi Porin Lyseon kirjastosta vuonna 1907.[5] Lisäksi hän toi julkisuuteen muun muassa Kangasalta peräisin olevan käsikirjoituksen, joka sisälsi 1500- ja 1600-lukujen virsiä.[4]

Sibeliuksen sukuselvitysMuokkaa

Vuonna 1916 Granit-Ilmoniemi suututti Jean Sibeliuksen julkaisemalla Uudessa Suomettaressa säveltäjän sukuselvityksen. Sibelius oli pitänyt itseään aatelissukuisena, mutta Granit-Ilmoniemen tutkimus osoitti hänen polveutuvan lähinnä suomenkielisestä maalaisväestöstä ja talonpojista.[6] Vuotta aikaisemmin oli kansatieteilijä Otto Andersson julkaissut Tidning för Musik -lehdessä Sibeliuksen 50-vuotispäivän yhteydessä sukutaulukon, joka korosti säveltäjän ruotsinkielistä maalaistaustaa. Jo tämä oli saanut Sibeliuksen omien sanojensa mukaan "voimaan pahoin",[7] mutta kun Granit-Ilmoniemi lopullisesti murskasi haaveet hänen aatelissukuisuudestaan, menetti Sibelius malttinsa. Hän kutsui päiväkirjamerkinnöissään Granit-Ilmoniemeä muun muassa "raa’aksi ja moukkamaiseksi saappaaksi"[6] (”Som en stöfvel har han behandlat ämnet – rått och plumpt!”).[8]Anderssonin ja Granit-Ilmoniemen sukuselvitysten taustalla olivat kyseisenä ajankohtana käydyt kieliriidat.

PerheMuokkaa

Eeli Granit-Ilmoniemen veljiä olivat kunnallisneuvos Bruno Granit-Ilmoniemi[9] ja valokuvaaja Karl Granit.[10] Hänen poikansa Arvi Ilmoniemi (1894–1967) tunnettiin myös sukututkijana sekä Suomen Sosialidemokraatin musiikkiarvostelijana.[11]

TeoksiaMuokkaa

  • Ahlström-suvun alkuperä (1913)
  • Kallavesi – Kuopion kaupungin ja ympäristön tietokirja I (1928)
  • Porin kaupungin porvareita ja kauppiaita 1600–1880 (1931)
  • Sakari Topeliuksen esivanhemmat (1933)
  • Sukukuvasto 1 (1935)

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Gunnar Soininen: "Sukututkimusseuran perustajan Eeli Granit-Ilmoniemen syntymästä kulunut 100 vuotta" Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos. Viitattu 19.12.2013.
  2. a b c d Aikalaiskirja 1934. Projekt Runeberg. Viitattu 19.12.2013.
  3. Salmenperä, Eino: "Sata vuotta satakuntalaista sanomalehteä" s.129, (teoksessa Satakunnan Kansa ja sen edeltäjät 1873–2003). Satakunnan Kirjateollisuus Oy, Pori 2003.
  4. a b Suomen vanhat virsisävelmät – Kangasala 1624. Sibelius-akatemian kirkkomusiikin osasto. Viitattu 19.12.2013.
  5. Porin triviaalikoulun äänikirjat. Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto. Viitattu 19.12.2013.
  6. a b Tawaststjerna, Erik: "Sibelius", s. 270–271. Suuri Suomalainen Kirjakerho, Keuruu 1997.
  7. Tawaststjerna, s. 268.
  8. Sibelius, Jean: Dagbok 1909–1944, s. 243. Utgiven av Fabian Dahlström. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, 681. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2005. ISSN 0039-6842. ISBN 951-583-125-3.
  9. Bruno Granit-Ilmoniemi. Genea.net. Viitattu 19.12.2013.
  10. Valokuvahistoriaa herkutellen. Agricola-julkaisut. Viitattu 19.12.2013.
  11. Arvi Ilmoniemen arkisto. Arkistolaitos. Viitattu 19.12.2013.