Avaa päävalikko

Edward R. Murrow (synt. Egbert Roscoe Murrow;[1] 25. huhtikuuta 1908 Greensboro, Pohjois-Carolina27. huhtikuuta 1965 New York, New York) oli yhdysvaltalainen radio- ja televisiojournalisti.[2]

Edward R. Murrow
Kuva vuodelta 1956
Kuva vuodelta 1956
Henkilötiedot
Syntynyt 25. huhtikuuta 1908
Greensboro, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat
Kuollut 27. huhtikuuta 1965 (57 vuotta)
New York, New York
Ammatti toimittaja
Muut tiedot
Koulutus Washington State University
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Murrow'n ura radiossa alkoi vuonna 1935, jolloin hänet palkattiin CBS:n uutisten esimieheksi.[3] Hän pyrki kasvattamaan CBS:n uutisten arvostusta palkkaamalla toimittajia asiantuntemuksen eikä niinkään radiokokemuksen perusteella.[3] Palkattujen toimittajien joukossa olivat muun muassa Charles Collingwood, Eric Sevareid, William L. Shirer ja Howard K. Smith. Uudet toimittajat tunnettiin yleisesti nimellä Murrow's Boys.[4]

Toisen maailmansodan aikana Murrow teki itse reportaaseja suoraan tapahtupaikoilta ja asettui usein vaaralle altiiksi, kuten selostaessaan vuonna 1940 Lontoon pommituksia talojen katoilta.[3]

Sodan jälkeen Murrow nimitettiin CBS:n uutisten varatoimitusjohtajaksi.[3] Ensiesiintymisensä televisiossa Murrow teki 1951 ohjelman See It Now isäntänä.[2]. Vuonna 1953 ohjelma käsitteli Milo Radulovichin erottamista Yhdysvaltain ilmavoimista sillä perusteella, että Radulovichin äiti ja sisar olivat kommunistimyönteisiä.[5] See It Now epäili erottamispäätöksen laillisuutta, ja pian lähetyksen jälkeen Radulovich sai työnsä takaisin.[5] Tapausta voidaan pitää yhdysvaltalaisen journalismin ja politiikan käännekohtana.[5] Pian ohjelman jälkeen ilmeni, että senaattori Joseph McCarthy aikoi hyökätä Murrow'ta vastaan.[5] Myös Murrow oli kerännyt aineistoa McCarthysta, ja 9. maaliskuuta 1954 lähetetty ohjelma koostui lähes yksinomaan McCarthyn omista lausunnoista ja antoi hänestä kuvan fanaatikkona.[5] McCarthy sai tilaisuuden vaatimaansa vastineeseen ja nimitti Murrow'ta "šakaalilauman johtajaksi", mutta lausunto kääntyi häntä itseään vastaan.[5] Ohjelman vaikutusvallan ja ajoituksen ansiosta McCarthyn vaikutusvalta romahti.[5]

1950-luvun lopulla CBS:n ja Murrow'n välit alkoivat kiristyä[2], ja vuonna 1961 hän siirtyi presidentti John F. Kennedyn nimittämänä United States Information Agencyn johtoon.[5] Kolme vuotta nimityksen jälkeen Murrow'lla todettiin keuhkosyöpä.[5] Murrow kuoli 1965.[5]

Vuonna 1964 Edward R. Murrow sai Presidential Medal of Freedomin.[5] Radio Hall of Fameen hänet valittiin vuonna 1988.[3] Hän sai myös 9 Emmy-palkintoa,[2] ja hänellä on tähti Hollywood Walk of Famella.[6] Lisäksi hänet palkittiin Grammylla vuonna 1966 äänilevystä A Reporter Remembers, Vol. 1: The War Years.[7]

George Clooney on ohjannut Murrowin urasta elokuvan Hyvää yötä ja onnea, jossa Murrowia esittää David Strathairn.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa