Edvard Georg Alexander Mendt
Edvard Georg Alexander Mendt (7. joulukuuta 1842 – 1908 Viipuri) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraaliluutnantti.[1]
Mendtin vanhemmat olivat Venäjän armeijan insinöörijoukkojen everstiluutnantti Edvard Mendt ja Alexandra Örn. Mendt tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1856, valmistui kurssinsa priimuksena 1862 ja määrättiin luutnanttina palvelukseen Käkisalmen, H.M. Itävallan Keisari Franz I:n krenatöörirykmenttiin. Seuraavana vuonna hänet siirrettiin Inkerinmaalle Henkivartioväen Hatsinan jääkärirykmenttiin, jonka mukana hän osallistui tammikuun kansannousun kukistamiseen Puolassa 1863–1864. Mendt opiskeli Nikolain yleisesikunta-akatemiassa Pietarissa 1868–1870, suorittamatta loppututkintoa, mutta yleten alikapteeniksi 1869. Hän palasi seuraavana vuonna palvelukseen entiseen rykmenttiinsä, yleni siellä kapteeniksi 1875 ja osallistui rykmentin mukana Turkin sotaan 1877–1878. Mendt haavoittui Gornyi Dubnjakin taistelussa syksyllä 1877.[1]
Sodan jälkeen vuonna 1878 Mendt ylennettiin everstiksi ja hän palveli rykmentissä pataljoonankomentajana kymmenen vuotta, minkä jälkeen hänet siirrettiin 48. Odessan jalkaväkirykmentin komentajaksi. Vuonna 1894 Mendt ylennettiin kenraalimajuriksi ja määrättiin 18. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentajaksi. Hän toimi tässä tehtävässä aina vuoteen 1900 asti, jolloin sai eron sotapalveluksesta kenraaliluutnanttina. Mendt oli hankkinut jo 1880-luvulla Possenlinnan rälssitilan Tervajoelta Viipurin maalaiskunnasta, jonka hänen perikuntansa myi vuonna 1923 tehtailija Niilo Lammetmaalle, kenraalimajuri Paavo Lammetmaan isälle.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Edvard Georg Alexander Mendt Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 4.4.2020)