Eduard Hämäläinen
Eduard Hämäläinen (s. 21. tammikuuta 1969 Karaganda, Kazahstanin SNT, Neuvostoliitto) on entinen kymmenottelija ja nelinkertainen arvokisojen hopeamitalisti.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Miesten yleisurheilu | |||
Maa: .svg){kind=small} Valko-Venäjä
| |||
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Stuttgart 1993 | kymmenottelu | |
| Hopeaa |
Göteborg 1995 | kymmenottelu | |
| Sisäratojen MM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Toronto 1993 | seitsenottelu | |
Maa:  Suomi
| |||
| MM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Ateena 1997 | kymmenottelu | |
| EM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Budapest 1998 | kymmenottelu | |
Urheilu-ura muokkaa
Hämäläinen edusti uransa aikana kansainvälisellä tasolla neljää maajoukkuetta: Neuvostoliittoa, Yhdistynyttä joukkuetta, Valko-Venäjää ja Suomea. Hänen kansainvälinen kilpailu-uransa alkoi Neuvostoliiton loppuaikoina 1991 Tokion MM-kisoissa, joissa hän sijoittui seitsemänneksi. Vuoden 1992 Barcelonan olympialaisiin mennessä Neuvostoliitto oli hajonnut, ja Hämäläinen kilpaili tuolloin IVY:n jäsenmaiden ja Georgian urheilijoiden muodostamassa yhdistyneessä joukkueessa, mutta hänen kymmenottelunsa päättyi keskeytykseen.
Vuonna 1993 Hämäläinen edusti Valko-Venäjää. Halli-MM-kisoissa Torontossa hän voitti seitsenottelussa pronssia pistein 6075 ja ulkoradoilla Stuttgartin MM-kisoissa hän otteli 8724 pistettä ja sai hopeamitalin, kun yhdysvaltalainen Dan O'Brien voitti. 1994 Helsingin EM-kisoissa Hämäläinen johti ensimmäisen päivän jälkeen, mutta ottelu katkesi toisen päivän ensimmäiseen lajiin, aitajuoksuun.
Vuonna 1994 Hämäläiselle järjestettiin asuinpaikka ja harjoitteluolot Kuortaneelta Suomesta. Hämäläinen kuitenkin edusti Valko-Venäjää vielä 1995 Göteborgin MM-kisoissa, joissa hän jälleen pääsi kakkossijalle O'Brienin voitettua, ja 1996 Atlantan olympialaisissa, joissa hän sijoittui viidenneksi.
Seuraaviin arvokisoihin vuoden 1997 Ateenan MM-kisoihin Hämäläinen oli saanut Suomen edustusluvan. Hämäläinen onnistui monissa lajeissa, muun muassa 400 metrillä omaan ennätykseensä, ja taisteli kultamitalista tšekkiläisen Tomáš Dvořákin kanssa. Ennen keihäänheittoa Hämäläinen johti ottelua, mutta keihäs oli aina ollut hänen heikko lajinsa. Hämäläisen paras heitto kantoi 59,82 metriä, mikä ratkaisi voiton Dvořákille, joka heitti kymmenen metriä pidemmälle. Hämäläinen sai kuitenkin hopeaa uudella SE-tuloksella 8730. 1998 Budapestin EM-kisoissa Hämäläinen taisteli jälleen kullasta, tällä kertaa Viron Erki Noolin kanssa. Jälleen kahdeksan lajin jälkeen johdossa olleen Hämäläisen kompastuskiveksi osoittautui keihäänheitto. Nool voitti mestaruuden ja Hämäläinen sai jälleen tyytyä hopeaan. Vuonna 1998 Hämäläinen voitti Suomen mestaruuden 110 metrin aidoissa (aika 14,00), kymmenottelussa hän voitti ainoan SM-kultansa vuonna 2000 (8224 pistettä)[1].
Vuoden 1998 Budapestin EM-kisojen jälkeen Hämäläisen urheilu-ura alkoi lähestyä loppuaan. Vuonna 1999 hän ei loukkaantumisten vuoksi kyennyt osallistumaan ollenkaan kymmenotteluun ja vuoden 2000 Sydneyn olympialaiset toivat hänelle vain 24. sijan. Hämäläisen viimeiset arvokisat olivat vuoden 2001 Edmontonin MM-kisat, joissa hän keskeytti ottelun jäätyään ilman tulosta kuulantyönnössä[2].
Urheilu-uran jälkeen muokkaa
Urheilu-uransa jälkeen huonosti suomen kieltä taitava Hämäläinen muutti Saksaan asumaan. Nykyisin hän asuu jälleen Suomessa. Hän työskenteli vuoteen 2018 saakka nuorten ottelijoiden valmentajana ja on ollut sen jälkeen rakennusalalla[3].
Muuta muokkaa
Hämäläisen suomalainen sukunimi herätti mielenkiintoa Suomessa. Hänen isoisänsä isä oli kotoisin Joroisista ja aikoinaan muuttanut Suomesta Venäjälle, ja vallankumouksen jälkeen perhe oli jäänyt Venäjälle. Sittemmin Hämäläiset monien muiden suomalaisten tapaan karkotettiin Josif Stalinin hallintokaudella periferiaan, Kazakstanin aroille. Eduardin isä Pavel Hämäläinen opiskeli Kazakstanissa urheiluvalmentajaksi. Hänen kasvatuksessaan ja valmennuksessaan pojasta kasvoi huippu-urheilija. Hämäläiset muuttivat Valko-Venäjälle, Grodnoon Neuvostoliiton viime vaiheissa. Vuonna 1994 Eduardille syntyi tytär Anna Hämäläinen ja vuonna 1997 poika Artur Hämäläinen, jotka molemmat ovat yleisurheilijoita.
Henkilökohtaiset ennätykset muokkaa
Otteluennätys muokkaa
- 8735, Götzis, 29. toukokuuta 1994
Lajikohtaiset ennätykset muokkaa
| Laji | Tulos | Aika ja paikka |
|---|---|---|
| 100 m | 10,69 (-0,8) | Talence 10. syyskuuta 1994 |
| 400 m | 46,71 | Ateena 5. elokuuta 1997 |
| 1 500 m | 4.22,0 | Simferopol 24. toukokuuta 1987 |
| 110 m aidat | 13,57 (0) | Stuttgart 20. elokuuta 1993 |
| Korkeushyppy | 211 | Götzis 28. toukokuuta 1994 |
| Seiväshyppy | 530 | Stuttgart 20. elokuuta 1993 |
| Pituushyppy | 756 (0,9) | Ateena 5. elokuuta 1993 |
| Kuulantyöntö | 16,74 | Götzis 25. toukokuuta 1996 |
| Kiekonheitto | 52,20 | Talence 10. syyskuuta 1994 |
| Keihäänheitto | 61,88 | Stuttgart 20. elokuuta 1993 |
Lähteet muokkaa
- Eduard Hämäläinen Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- Eduard Hämäläinen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
Viitteet muokkaa
- ↑ http://www.gbrathletics.com/nc/fin.htm
- ↑ Lautsi, Veikko: Eduard Hämäläinen jäi ilman tulosta kuulantyönnössä Helsingin Sanomat. 7.8.2001. Viitattu 4.10.2019.
- ↑ Leppänen, Jelena: Rahapula pakotti SE-mies Eduard Hämäläisen kouluttautumaan vajaan 50 vuoden iässä uuteen työhön – ”En olisi koskaan kuvitellut” Ilta-Sanomat. 22.1.2019. Viitattu 4.10.2019.