Eduard Bagritski

Runoilija

Eduard Georgijevitš Bagritski (ven. Эдуа́рд Гео́ргиевич Багри́цкий, oikea sukunimi Dzjubin, Дзю́бин; 3. marraskuuta (J: 22. lokakuuta)lähde? 1895 Odessa, Venäjä[1]16. helmikuutalähde? 1934 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen neuvostorunoilija[1].

Eduard Bagritski

Eduard Bagritski syntyi juutalaiseen kauppiasperheeseen ja suoritti maanmittarikoulun. Hänen ensimmäiset, futuristeilta ja akmeisteilta vaikutteita saaneet runonsa julkaistiin odessalaisissa kirjallisuuslehdissä vuonna 1915. Venäjän kansalaissotaan Bagritski osallistui puna-armeijan riveissä. Vuodesta 1920 lähtien hän työskenteli Venäjän tietotoimiston palveluksessa Odessassa. Vuonna 1925 Bagritski siirtyi Moskovaan, jossa hän osallistui Pereval-kirjailijaryhmän ja konstruktivistien toimintaan. Vuonna 1930 hän liittyi Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistykseen.[2]

Bagritski oli yksi neuvostokirjallisuuden alkuvaiheen merkittävimmistä romanttishenkisistä runoilijoista.[2] Hänen keskeisiä teoksiaan ovat kansalaissodasta kertova runoelma Duma pro Opanasa (”Opanasin taru”, 1926) sekä runokokoelmat Jugo-Zapad (”Lounas”, 1928), Pobediteli (”Voittajat”, 1932) ja Poslednaja notš (”Viimeinen yö”, 1932). Jälkimmäinen sisältää aikanaan erityisen suositun runoelman ”Pioneeritytyön kuolema” (Smert pionerki). Bagritski työskenteli paljon myös runouden kääntäjänä.[3]

Suomennettuja runojaMuokkaa

Lähde[4]

Antologiassa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa, suomentanut Armas Äikiä, Petroskoi: Valtion kustannusliike 1960

  • Arbuusi (Арбуз)
  • Pioneeritytön kuolema (Smert pionerki)
  • Ukraina (Ukraina)

Antologiassa: Neuvostolyriikkaa 2, toim. Natalia Baschmakoff, Pekka Pesonen ja Raija Rymin, Helsinki: Tammi 1977 ISBN 951-30-3680-4 (Runot suomentanut Matti Rossi Pekka Pesosen raakakäännöksestä)

  • Keskustelu nuorisoliittolainen N. Demetjevin kanssa (Razgovor s komsomoltsem N. Dementjevym), myös teoksessa: Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa, toim. Ritva Haavikko, Helsinki: WSOY 2003 ISBN 951-0-22877-X
  • Musta leipä ja uskolliset vaimot (От черного хлеба и верной жены...)
  • Odessa (Odessa)
  • Pioneeritytön kuolema (Smert pionerki)
  • Salakuljettajat (Kontrabandisty)
  • Syntyperä (Proishoždenije)

Antologiassa: Venäjän runotar, toim. Valentin Kiparsky ja Lauri Viljanen. Otava 1946. – Näköispainos Ntamo 2013

Antologiassa: Uuden runon Venäjä (Sorok russkih sovetskih poetov), toim. Toivo Flink, Petrozavodsk 1989 Karjala ISBN 5-7545-0041-6

  • Linnustaja (Птицелов), suom. Taisto Summanen
  • Meloni (Арбуз), suom. Taisto Summanen
  • Ruisleipä ja vaimo (От черного хлеба и верной жены...), suom. Taisto Summanen

LähteetMuokkaa

  1. a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Bagritski, Eduard”, Otavan kirjallisuustieto, s. 67. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 75. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
  3. Rossijski gumanitarnyi entsiklopeditšeski slovar ([vanhentunut linkki]) slovari.yandex.ru. Viitattu 15.6.2010. (venäjäksi)
  4. Eduard Bagritski, Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta 2.12.2021, viitattu 2.12.2021

Aiheesta muuallaMuokkaa