Edla Kojonen

suomalainen kansanopiston johtaja

Edla Maria Kojonen o.s. Tiitinen, (23. kesäkuuta 1879 Vesanto1955 Lahti) oli suomalainen kansanopiston johtaja.[1]

Kojosen vanhemmat olivat luonnonparantaja Otto Tiitinen ja Anna Liisa Hytönen. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1903 kansanopiston johtaja Rope Kojonen. Hän valmistui opettajaksi Helsingin suomalaisesta jatko-opistosta. Vuosina 1901–1903 hän oli luonnontieteiden opettaja Porvoon yhteiskoulussa ja vuodesta 1904 Lahden kansanopistossa.[2]

Mikkelin suomalaisen tyttökoulun johtaja, Ida Arppe halusi Kojosen tutustuvan Keski-Suomen metsäkylien elämään, niinpä tyttökoulusta valmistuttuaan hän toimi kansakoulunopettajana Petäjävedellä ylemmässä sekakansakoulussa. Helsingissä opiskellessaan hän kiinnostui politiikasta, sillä siihen ajanjaksoon osui Nikolai Bobrikovin nimitys kenraalikuvernööriksi ja venäläistämispolitiikka. Porvoossa hän tutustui Uusimaa -sanomalehden päätoimittajaan, maisteri Rope (Robert) Kojoseen. Epävarmana omasta uranluontimahdollisuudestaan hän sai kirjeissä kannustusta tulevalta mieheltään. He avioituivat ja Edla Kojonen aloitti seuraavana vuonna Lahden kansanopistossa, jonne hänen miehensä oli jo 1902 mennyt johtajaksi.[1]

Kojonen teki merkittävän uran Lahden kansanopiston (1893>) opettajana, johtajattarena, nuorisokasvattajana sekä naisasia- ja raittiusaatevaikuttajana. Jo hänen omana aikanaan hänen elämäntyötään pidettiin uraauurtavana.[1]

Lahdessa Kojonen alkoi tehdä työtä äänioikeuden saamiseksi naisille, ja muutenkin hän piti usein esillä myös naisasian näkökulmaa ja samapalkkaisuutta. Kesällä 1906 Edla Kojonen nimitettiin miehensä rinnalle Lahden kansanopiston johtajattareksi. Rope Kojonen kuoli 1931, jolloin Edla Kojosesta tuli virallisesti kansanopiston johtaja. Heidän perheeseensä syntyi seitsemän lasta. Jo miehensä eläessä hän hoiti paljolti tämän tehtäviä tämän kiertäessä puhumassa ja esitelmöimässä eri puolilla maakuntaa. Kun Rope Kojonen valittiin eduskuntaa, kansanopiston johtajuus jäi käytännössä Edla Kojosen harteille.[1]

Vuodesta 1945 lähtien äitinsä rinnalle apulaisjohtajaksi astui poika Martti Kojonen. Tytär Anelma Vuorio on muistelmissaan kuvaillut äitinsä työnkuvaa 1920-luvulla, jolloin Edla Kojonen koki usein uupuvansa työn alle.[1]

Tunnustukset muokkaa

  • Suomen valkoisen ruusun ritarimerkki
  • Kouluneuvos 1949

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Kari Kantasalmi, Mauri Nest (toim.): Valistajia, sivistäjiä, poliitikkoja ja asiantuntijoita. Luku 5, s. 107–123. Tampere University Press 2014 978-951-44-9591-5.
  2. Aikalaiskirja 1920 s. 231 Helsinki: Otava 1920.

Aiheesta muualla muokkaa

  • 60-vuotishaastattelu, Kotiliesi kesäkuu 1939