Avaa päävalikko

E. Hellberg on kuvitteellinen itseoppinut rakennusmestari, kansanedustaja ja punakaartin päällikkö Väinö Linnan kirjasarjassa Täällä Pohjantähden alla.

E. Hellberg
Luoja(t) Väinö Linna
Ensiesiintyminen Täällä Pohjantähden alla -romaanit
Henkilötiedot
Ammatti kansanedustaja, rakennusmestari
Sukupuoli mies
Asuinpaikka Pentinkulma
Suhteet

Rooli kirjasarjassaMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Hellberg ilmestyy tarinaan romaanitrilogian ensimmäisessä osassa johtaessaan Pentinkulman kansakoulun rakennustöitä 1890-luvun lopulla. Hän asuu kirkonkylässä ja on vasta äskettäin muuttanut pitäjään. Hellberg on keskikokoa suurempi tummaverinen mies, jonka esiintymisessä korostuvat itsevarmuus ja lievä ylimielisyys. Hymyä hänen kasvoillaan ei juuri näy, ja milloin näkyy, se on enimmäkseen ivallista.[1]

Hellberg ei ole itse kertonut aiemmista elämänvaiheistaan, mutta paikkakuntalaiset ovat kiertoteitse saaneet selville, että hän on alkujaan avioton lapsi, jolle muuan pappi oli antanut Hellberg-nimen. Hellbergin äiti on ollut erään suuren rusthollin tytär lähipitäjästä ja isä kiertelevä tukkipäällikkö eli vartesmanni. Pojan synnyttyä äiti oli ajettu kotoaan ja myös vartesmanni oli hävinnyt. Pojan ainoa omaisuus oli ollut äidinperintöä oleva pieni rahasumma, jolla hän rakensi paikkakunnalle muutettuaan ja naimisiin mentyään talon kirkonkylään.[2]

Hellberg asettuu sosialidemokraattien ehdokkaaksi vuoden 1907 eduskuntavaaleihin, ja hänen teemoinaan ovat erityisesti torpparien vapauttaminen, työaikalainsäädäntö ja uudet kunnallislait.[3] Hän tuleekin valituksi eduskuntaan ja oleskelee kansanedustajan toimensa vuoksi Helsingissä. Hänen sijaisenaan kirkonkylän työväenyhdistyksen puheenjohtajana toimii Kalle Silander, mutta tosiasiallisena johtajana pysyy Hellberg.[4]

Hellberg osallistuu lakkorettelöiden sovitteluun kansanedustajana ja edustaa Pentinkulman punakaartia kirkonkylän esikunnassa sisällissodan aikana. Hän suhtautuu kyynisesti räätäli Aadolf Halmeen pyrkimyksiin ehkäistä punaista terroria. Kun kartanon paroni on kieltäytynyt allekirjoittamasta sitoumusta, jossa häntä vaaditaan pidättymään "vehkeilystä työväen valtaa vastaan", Hellberg lähettää kartanoon kolme piiriesikunnan miestä. Nämä käyttäytyvät röyhkeästi kartanon isäntäväkeä kohtaan ja vaativat paronia aseella uhaten allekirjoittamaan sitoumuksen, jonka sanamuoto on laadittu tarkoituksellisen loukkaavaksi. Kun paroni vakaumuksensa vuoksi edelleen kieltäytyy tästä, miehet pakottavat hänet mukaansa, tappavat hänet ja heittävät ruumiin jokeen.[5] Paronin kohtalo herättää valtaosassa kyläläisistä suuren järkytyksen; ainoa, joka julkisesti hyväksyy teon, on entinen Töyryn torppari Anton Laurila.[6] Valkoinen kenttäoikeus tuomitsee sodan jälkiselvittelyissä Aadolf Halmeen kuolemaan osallisuudesta paronin murhaan, vaikka Halmeella ei ole ollut asian kanssa mitään tekemistä.[7] Sodan lopussa Hellberg pakenee Viipuriin, jonne hän on omien sanojensa mukaan saanut kutsun kansanvaltuuskunnalta.[8]

Neuvosto-Venäjälle asettunut Hellberg esiintyy vielä kerran kirjasarjan kolmannessa osassa, jolloin hän kerran vierailee salaa Pentinkulmalla ja majailee Halmeen lesken Emman luona. Hieman ennen Hellbergin käyntiä Turun hovioikeus on julistanut Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen laittomaksi, mille "nosket"[9] ovat Hellbergin mukaan antaneet hiljaisen siunauksensa. Niinpä hän yrittää saada sisällissodan aikana punakaartin päällikkönä toiminutta Akseli Koskelaa mukaan kommunistien maanalaiseen toimintaan, koska tällä on "vanhojen toverien" keskuudessa hyvä maine. Tästä Akseli kieltäytyy sanoen, että hänen ainoa motiivinsa kapinaan osallistumiselle oli oman torpan vapauttaminen. Miesten väittely päättyy Akselin raivostuessa ja syyttäessä Hellbergiä siitä, että tämä oli jättänyt hänet pulaan sisällissodan loppuvaiheissa. Käydessään Koskelassa pari päivää myöhemmin Emma kertoo Hellbergin lähteneen Halmeelta, ja Hellberg katoaa tarinasta.[10]

Emman hautajaisten yhteydessä Pentikulman tyoväenyhdistys Riento päättää että teloitetusta Halmeesta tulee kuolemansa jälkeen pitäjän sosiaalidemokraattien henkinen isä. Vaikka Hellberg varsinaisesti toi sosialismin pitäjään, Venäjälle paettuaan hän jäi useimmille hyvin kaukaiseksi, joten hänet jätetään vain kommunistien henkiseksi isäksi.

Hellbergin lopullisesta kohtalosta ei puhuta, mutta Linna sanoi eräässä haastattelussa että Hellberg katosi lopullisesti Stalinin suurissa puhdistuksissa.lähde?

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

ElokuvissaMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 92. WSOY, 2009.
  2. Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 174.
  3. Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 221.
  4. Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 251.
  5. Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 521–524.
  6. Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 529.
  7. Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s.584–586.
  8. Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 567.
  9. Kommunistit nimittivät sosialidemokraatteja 1920-luvun alkuvuosina saksalaisen sosialistipoliitikon Gustav Nosken mukaan "noskeiksi" tai "noskelaisiksi"; Noske oli osallistunut spartakistikapinan kukistamiseen Berliinissä vuonna 1919. Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, palsta 494. Helsinki: Otava, 1963.
  10. Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 756–760.