E. Gunnar Hagman

suomalainen maanviljelijä, opettaja, koulunjohtaja ja maanviljelysneuvos

Ernst Gunnar Hagman (23. helmikuuta 1889 Kemiö17. marraskuuta 1958 Helsinki) oli suomalainen maanviljelijä, opettaja ja koulunjohtaja, joka sai maanviljelysneuvoksen arvonimen.[1]

Henkilöhistoria muokkaa

Hagmanin vanhemmat olivat maalaiskauppias, maanviljelijä Gustaf Daniel Hagman ja Wilhelmina Hagman ja puoliso vuodesta 1915 Edith Antonia Grandell. Hagman tuli ylioppilaaksi 1909 ja valmistui agronomiksi 1915 ja filosofian kandidaatiksi 1917. Hän oli maatalouskoulun opettaja 1914–1915 ja toimi sitten lyhyen aikaa maamiesopiston rehtorina ja 1916–1917 Suomen Talousseuran konsulenttina. Opetettuaan maataloutta Högre Svenska Lantbruksläroverketissä hänestä tuli oppilaitoksen rehtori aina neljänkymmenen vuoden ajaksi. Oppilaitos tunnettiinkin sittemmin "Hagmanin kouluna". Rehtorina Hagman vaikutti merkittävästi Suomen ainoan ruotsinkielisen ylemmän asteen maatalousoppilaitoksen asemaan ja kehittymiseen. Hänet tunnettiin myös ahkerana kirjoittajana, ruotsinkielisen maatalouskalenterin ja Tidskrift för lantmänin toimittajana sekä järjestöaktiivina. Hagmanilla oli hoidossaan myös kaksi maatilaa Kemiössä. Hän sai maanviljelysneuvoksen arvonimen vuonna 1946. Suomen sisällissotaan Hagman osallistui saariston suojeluskunnan joukkueenjohtajana.[1][2][3]

Julkaisuja muokkaa

  • Vrethalla lantmannaskola: berättelse över skolans tionde verksamhetsår 1915–1916 jämte förteckning över lärare och elever 1906-1916, 1916
  • En naturlig finländsk industri, 1922
  • Lärobok i lantbruksekonomi: kortfattad lärobok för lantbruksskolor och självstudier, 1936
  • Sydvästra-Finlands andelsslakteri m.b.t. 1913–1938, 1941, Einari Karvetti, E. Gunnar Hagman (toim.)
  • Lantbrukskalender 1942, 1942
  • Kreaturslöst lantbruk i HSL-regi, 1951
  • Skärgårdens problem: föredrag vid Finska hushållningssällskapets plenum 19.3.1952, 1952

Lähteet muokkaa

  1. a b E. Gunnar Hagman Biografiasampo. Viitattu 23.4.2022.
  2. Kuka kukin on 1934, s. 166. Viitattu 23.4.2022.
  3. 60-vuotiaita. Helsingin Sanomat, 23.2.1949, s. 6.