Dugongi
Dugongi (Dugong dugon) on sireenieläimiin kuuluva suuri merinisäkäslaji, joka elää indopasifisen merialueen trooppisilla ja subtrooppisilla vesillä.[2]
| Dugongi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sireenieläimet Sirenia |
| Heimo: | Merilehmät Dugongidae |
| Alaheimo: |
Dugonginae Gray, 1821 |
| Suku: |
Dugong Lacépède, 1799 |
| Laji: | dugon |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dugong dugon |
|
 Dugongin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Levinneisyys ja elinympäristöt
muokkaaDugongin epäyhtenäiseen levinneisyysalueeseen kuuluvat Itä-Afrikka, Punainenmeri, Persianlahti, läntinen Intia ja Sri Lanka, Malaijien saaristo ja sen itäpuoliset Tyynenmeren saaret, Riukiusaaret, Pohjois-Australia ja Vanuatu. Dugongit suosivat matalia lahtia ja kanaaleja, suurten saarten suojaisia puolia sekä mutaisia vesiä. Ne elävät usemmiten rannikkovesissä ja uivat enimmillään 40 metrin syvyisiin vesiin. Dugongi pystyy sukeltamaan 11 minuutin ajaksi.[2]
Vuonna 1990 dugongeja oli maailmassa arviolta vähintään 100 000 yksilöä, joista 85 000 Australiassa.[2]
Tuntomerkit
muokkaaDugongi voi kasvaa 3,3 metrin pituiseksi ja 570 kilogramman painoiseksi. Koiraat ja naaraat ovat samankokoiset. Vastasyntynyt on keskimäärin runsaan metrin pituinen ja 30 kilogramman painoinen.[2]
Dugongi näyttää delfiinin ja mursun risteytykseltä. Sen vartalo on virtaviivaisempi kuin manaateilla. Dugongin pyrstö on haaroittuva kuten valailla, eikä pyöreä kuten manaateilla. Eväjaloissa ei ole kynsiä. Kuono kääntyy alaspäin, ja sen päässä on lyhyitä karvoja. Sieraimet ovat kuonon ylä- ja etupuolella. Silmät ovat pienet, eikä korvalehtiä ole. Suussa on pienet torahampaat. Iho on sileä, ja siinä on lyhyitä karvoja. Nisät sijaitsevat kainaloissa.[2]
Aikuinen dugongi on väriltään ruskeanharmaa. Sen vatsapuoli on selkää vaaleampi ja joskus hiukan punertava. Vanhoilla yksilöillä voi selässä olla väritön alue. Nuoret yksilöt ovat yleensä vaaleampia kuin aikuiset.[2]
Elintavat
muokkaa
Dugongit elävät useimmiten pienissä ryhmissä. Suurimmillaan laumassa voi olla useita satoja yksilöitä. Dugongit eivät varsinaisesti muuta, mutta ne saattavat uida satojen kilometrien matkoja muutamassa päivässä noin 10 kilometrin tuntinopeudella.[2]
Dugongit lisääntyvät vuoden ympäri, joillakin alueilla eniten keväisin. Dugongin uskotaan olevan moniavioinen, ja urokset kilpailevat samasta naaraasta. Naaras synnyttää ensimmäiset poikasensa aikaisintaan 7-vuotiaana, joskus vasta 17-vuotiaana. Raskaus kestää 13–14 kuukautta, ja poikasia syntyy yksi kerrallaan. Dugongi voi elää 73-vuotiaaksi.[2]
Dugongi syö meriruohoa merenpohjasta, joskus myös selkärangattomia eläimiä.[2]
Uhat
muokkaaSuuret hait, miekkavalaat ja krokotiilit saalistavat dugongeja. Dugongien elinympäristöt kärsivät myös ihmisen toiminnasta, ja dugongeja tarttuu kalastusverkkoihin ja haiverkkoihin.[2]
Dugongeja on metsästetty lihan ja öljyn vuoksi. Joissain maissa dugongin osia on käytetty myös kansanlääkintään ja onnenkaluiksi. Nykyisin dugongien metsästys on laitonta useimmissa maissa, mutta sallittua joillakin Tyynenmeren saarilla ja Pohjois-Australiassa.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Marsh, H.: Dugong dugon IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Jefferson, Thomas A. ym.: Marine Mammals of the World, s. 532–534. Academic Press, 2015. ISBN 978-0-12-409542-7