Drottningholms Slottsteater

Drottningholms Slottsteater (Drottningholmin linnateatteri) on Lovönin saarella sijaitsevan Drottningholmin linnan alueella, Ekerön kunnassa sijaitseva oopperatalo. Aiempi teatterin taiteellinen johtaja Per-Erik Ähm on luonnehtinut teatteria ”vuosisatoja vanhojen eurooppalaisten teattereiden kulttuuriperinnön kruunun ruotsalaiseksi jalokiveksi”. Teatterin yhteydessä toimii teatterimuseo.

Drottningholmin linnanteatterin julkisivu vuonna 2002.

Sisäkuva Drottningholmin linnanteatterista.

Uudelleen käyttöön otettu teatteri on saavuttanut kasvavaa kansainvälistä mainetta ja arvostusta järjestämällä kesäisiä oopperafestivaaleja. Festivaaleilla on keskitytty teatterin rakentamisajankohdan musiikkiin ja eritoten Joseph Haydnin, Händelin, Gluckin ja Mozartin musiikin mahdollisimman alkuperäisiin tutkintoihin. Tämän lisäksi Ruotsin kuninkaallinen ooppera on antanut siellä vierailunäytäntöjä.

Alkuperäinen teatteri

Paikalle rakennettiin ensimmäinen teatteri jo 1600-luvulla ruotsalaistuneen arkkitehti Nicodemus Tessin vanhemman johdolla ja tuo päätettiin Nicodemus Tessin nuoremman johdolla. Alkuperäisen rakennuksen sisustusta muutettiin useasti ja etenkin vuosina 1665 ja 1692, ensiksi sisustus laadittiin raskaaseen ja jyhevään barokkityyliin ja myöhemmin ranskalaiseen keveämpään rokokoota henkivään tyyliin. Rakennus paloi täydellisesti vuonna 1762.

Uusi, nykyinen teatterirakennus rakennettiin edellisen paikalle ja arkkitehtina toimi Carl Fredrik Adelcrantz. Siinä on katsomon puolella noin 400 paikkaa. Teatterin lämpiö valmistui vasta 1791, ja sen suunnitteli Louis Jean Desprez, joka oli kunnostautunut Hämeenlinnan kirkon suunnittelijana. Perspektiivinäyttämön suunnittelusta vastasi puolestaan italialainen Donato Stopani. Sisustuksen koristeena on käytetty sekoituksena stuccon, papier mâchen ja maalauksen yhdistelmiä. Kokonaisuus on säilynyt täydellisenä ja muuttumattomana.

Kustaa III:n aikaa vuosina 1777–1782 teatterissa pidettiin usein suuria oopperaensi-iltoja. Kustaa III:n murhan (1792) jälkeen teatterin käyttö väheni, ja se jäi pois käytöstä vuonna 1800. Vasta vuonna 1922 teatterimuseon intendentti Agne Beijer vihki teatterin uudelleen alkuperäiseen käyttöönsä.

Nykyaika

Teatterin intendentti Gustaf Hilleström alkoi vuodesta 1946 lähtien järjestää suuren suosion saavuttaneita kesäkonsertteja, jotka keskittyivät 1600- ja 1700-luvun musiikkidraamoihin.

Teatterin lähes koko välineistö on alkuperäistä 1700-luvun kalustoa. Täten oopperassa pystytään hyödyntämään useiden teosten syntyajan mukaisia käytäntöjä. Lisäksi usein jopa konserteissa muusikot esiintyvät aikakauden asusteissa ja tietenkin soittavat joko aikakauden soittimia tai niistä tehtyjä kopioita.

Vuonna 1991 Unesco otti maailmanperintölistalle Drottningholmin linnan, sen Kiinalaisen paviljongin, linnateatterin sekä ympäröivän puiston. Osa linnasta sekä paviljonki ja teatteri ovat myös avoinna yleisölle. Kuningasperhe asuu osassa linnaa.

Ingmar Bergmanin Taikahuilu

Vuonna 1975 sai ensi-iltansa ruotsalaisen ohjaajan Ingmar Bergmanin elokuva Taikahuilu, joka perustuu Mozartin oopperaan. Pitkään luultiin, että elokuva kuvattiin Drottningholmin linnateatterissa. Elokuvahistorioitsija Peter Cowie kertoo kuitenkin elokuvan DVD:llä^{lähde tarkemmin?} asian todellisen laidan: Koska Bergman halusi mahdollisimman tarkasti toteuttaa vuoden 1971 esitysversion, hän toivoi voivansa käyttää teatteria elokuvan tekemisen paikkana. Teatterin laitteet ja rakenteet eivät kuitenkaan todennäköisesti olisi kestäneet raskasta kuvauskalustoa. Niinpä teatteri lavastettiin Ruotsin elokuvainstituutin studioon mahdollisimman alkuperäisen mukaisena.

Aiheesta muualla

• Teatterin kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Teatterin kotisivut (ruotsiksi)