Avaa päävalikko
Domingo Faustino Sarmiento presidenttinä, kuva vuodelta 1873.

Domingo Faustino Sarmiento (15. helmikuuta 181111. syyskuuta 1888) oli argentiinalainen poliitikko ja kirjailija. Hän toimi Argentiinan presidenttinä vuodet 1868–1874.

Sarmiento oli aktiivinen jäsen nuorten intellektuellien ryhmässä. Ryhmää kutsuttiin nimellä Generación del 37, ja sillä oli suuri vaikutus Argentiinan 1800-luvun loppupuolen poliittiseen elämään. Sarmiento ihaili Eurooppaa, ja hänen mielestään siellä arvostettiin älymystöä, sosiaalipalveluita ja demokratiaa, toisin kuin hänen barbaarisena pitämässään kotimaassaan. Poliitikkona hän toimi postilaitoksen ja rautateiden kehittäjänä. Erityispanostuksensa hän antoi kuitenkin koululaitoksen kehittämiseen.

Sisällysluettelo

ElämänvaiheitaMuokkaa

NuoruusvuodetMuokkaa

Sarmiento syntyi köyhään perheeseen, jossa oli kaikkiaan 15 lasta. Lapsista yhdeksän kuoli nuorina, ja Sarmiento oli ainoa aikuiseksi elänyt poikalapsi. Hänen älykkyytensä herätti huomiota jo varhain ja hän osasi lukea jo neljävuotiaana. Koulunsa hän aloitti viisivuotiaana ja hänet palkittiin koulun parhaana oppilaana.

Äiti toivoi pojastaan pappia ja isä vei pojan Loreton seminaariin. Tuntemattomista syistä isä ja poika kuitenkin palasivat takaisin kotiin ilman että opinnot olisivat alkaneet.

Aikuisena Sarmiento sanoi saaneensa maailmankatsomuksensa vanhemmiltaan: äidiltään ahkeruuden ja isältään ajatuksen pyytettömästä isänmaan palvelemisesta.

1820- luku oli Argentiinassa poliittisesti levotonta. Vuonna 1826 Bernardino Rivadavia valittiin maan presidentiksi. Häntä vastustivat lähinnä maakuntien varakkaat maanomistajat, jotka pelkäsivät vaikutusvaltansa ja itsenäisyytensä menettämistä. Älymystö, kuten Sarmiento, kannatti häntä ja hänen sivistyspyrkimyksiäään.

Vuonna 1827 Rivadavia erosi tehtävästään ja Argentiina solmi rauhan Brasilian kanssa. Poliittisesti sekavassa tilanteessa Sarmiento ja hänen enonsa, José del Oro, katsoivat viisaammaksi siirtyä San Francisco del Monten kaupunkiin. Sarmiento käytti aikansa opintoihin ja opetti lapsia kaupungin ainoassa koulussa. Samana vuotena Sarmiento sai opiskelupaikan Buenos Airesista, Colegio de Ciencias Moralesista.

Opinnot eivät kuitenkaan pääseet alkuun, kun löyhää keskusvaltaa kannattaneet joukot hyökkäsivät uudessa sisällissodassa Sarmienton kotikaupunkiin. Sarmiento päätti liittyä taistelemaan vahvaa keskusvaltaa kannattavien puolelle. Sisällissota ei kestänyt pitkään, mutta Sarmiento ei kuulunut sen voittajiin. Koska voittajat vangitsivat hävinnyttä puolta kannattaneita, katsoi Sarmiento viisaammaksi siirtyä Chileen.

Kiertolais- ja maanpakolaisvuodetMuokkaa

Vuodet 1831- 1836 Sarmiento vietti Chilessä maanpaossa. Chile oli tuolloin harvinaislaatuinen latinalaisen Amerikan maa; politiikka perustui perustuslakiin, hallinto toimi hyvin ja ihmisillä oli mahdollisuus esittää kritiikkiä hallinnosta. Sarmientoon tämä teki vaikutuksen: hänen mielestään maassa vallitisi taloudellisen yrittäliäisyyden henki, joka toi vaurautta kansalle ja omistusoikeus oli turvattu.

Chilessä Sarmiento työskenteli opettajana. Vapaamielisen ilmapiirin inspiroimana hän ryhtyi kirjoittamaan poliittisia kommentaareja. Hänellä oli myös rakkaussuhde, josta syntyi tytär Ana Faustina.

Kotimaahansa palattuaan Sarmiento sairastui vakavasti ja hänen omaisensa ja ystävänsä pelkäsivät hänen kuolevan. Toivuttuaan hän perusti vahvaa keskusvaltaa kannattaneen lehden, El Zondan. Viranomaisia lehden tyyli ei miellyttänyt ja sille määrettiin suuret verot maksettaviksi. Niiden johdosta lehti piti lakkauttaa. Sarmiento oli myös mukana perustamassa tyttökoulua.

Näihin aikoihin Sarmiento pääsi mukaan nuorten intellektuellien Generación del 37 toimintaan. Syrjäisessä San Juanissa asunut Sarmiento ei ollut mukana pääkaupunkilaisten nuorten miesten mukana ryhmän perustamisessa, mutta otti lähestyi ryhmää kirjeitse heti siitä kuultuaan. Aikaa myöden hänestä tuli ryhmän vankka kannattaja. Ryhmä kannatti vapaakauppaa, lujaa keskusvaltaa, sananvapautta ja sosiaalisten olojen muuttamista.

Vuonna 1840 Sarmiento pidätettiin syytettynä salaliitosta. Päästyään vapaaksi hän katsoi parhaaksi muuttaa jälleen Chileen. Chilessä hän työskenteli opettajana, päästen koulun johtajaksikin, sekä kirjoitti artikkeleita moniin lehtiin. Vuonna 1842 hän oli mukana perustamassa El Progreso -sanomalehteä. El Progreso julkaisi Sarmienton tunnetuimman kirjallisen työn, Facundon jatkosarjana. Teos ilmestyi myöhemmin kirjana.

Chilen hallitus lähetti Sarmienton vuonna 1845 opintomatkalle. Hän vieraili Brasiliassa, Uruguayssa, Ranskassa, Sveitsissä, Espanjassa, Iso- Britanniassa ja Italiassa. Hänen tehtävänään oli tutkia, miten koulutus on näissä maissa järjestetty. Chileen hän palasi vuonna 1847.

Vuonna 1848 Sarmiento yritti jälleen paluuta Argentiinaan. Samana vuonna hän meni naimisiin Benita Martinez Pastorizan kanssa ja adoptoi hänen poikansa.Hän palasi perheineen kuitenkin Chileen, missä kirjoitteli lehtiin lehdistönvapautta puolustavia artikkeleita. Lehdessä La CrÓnica ilmestyi erittäin voimakkaasti Argentiinan vahvaa miestä, Juan Manuel de Rosasia kritisoivia kirjoituksia. Argentiinan hallitus pyysi näiden kirjoitusten vuoksi Chilen hallitukselta Sarmienton luovuttamista vangitsemista varten. Pyyntöön ei suostuttu.

Rosasin diktatuuri päättyi vuonna 1852 ja vuonna 1855 Sarmiento päätti palata kotimaahansa. Hän asettui Buenos Airesiin ja pääsi sanomalehti El Nacionalin päätoimittajaksi. Hän toimi myös kaupunginvaltuutettuna ja oli maan väliaikaisen, perustuslakia säätävän, senaatin jäsen. Senaattorina hän toimi vuoteen 1861.

PoliitikkoMuokkaa

Vuonna 1861 Sarmiento valittiin San Juanin maakunnan kuvernööriksi ja hän otti tehtävän vastaan seuraavan vuoden alusta. Hän antoi maakunnassaan perusopetusta koskevan asetuksen, joka teki perusopetuksesta kaikille lapsille pakollista. Hänen kaudellaan avattiin sotilaskouluja, toisen asteen oppilaitoksia ja tyttökouluja.Lisäksi hän rakennutti maanteitä ja sairaaloita ja antoi lupia kaivostoiminnalle.

Ajauduttuaan riitoihin maakuntansa vahvojen miesten, caudillojen, kanssa Sarmiento erosi virastaan vuonna 1865. Sen jälkeen hänet lähettiin suurlähettilääksi Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltoihin hän ehti juuri Abraham Lincolnin murhan jälkeen. Tapaus järkytti Sarmientoa ja hän ryhtyi kirjoittamaan Lincolnin elämäkertaa. Teoksesta Vida de Lincoln Sarmiento sai palkkioksi Michiganin yliopiston kunniatohtorin arvonimen.

Yhdysvalloissa oleskelunsa aikana Sarmiento päätti ryhtyä presidenttiehdokkaaksi. Hän voitti vaalit ja hänen presidentin virkakautensa alkoi 12. lokakuuta 1868.

Sarmienton presidenttikautta pidetään Argentiinan historiassa käänteentekevänä. Hänen aikanaan yhteiskunnan painopiste muuttui gauchoista ja suurmaanomistajista keskiluokkaan ja kauppiaisiin. Hän halusi tuoda maahan kansalaisoikeudet, turvallisuuden ja edistyksen koskemaan koko kansaa. Oleskelu Yhdysvalloissa oli tuonut hänelle ajatuksia demokratiasta yhteiskunnasta. Hän halusi myös teollistaa Argentiinan.

Presidenttikautenaan Sarmiento käynnistytti taloushankkeita. Maahan rakennettiin lennätinverkosto, jonka pituudeksi tuli 5000 kilometriä. Tämä helpotti pääkaupungin ja bprovinssien välistä yhteydenpitoa. Lisäksi parannettiin postin toimintaa. Mahhan ryhdyttiin rakentamaan rautatielinjaa, joka sai nimen Punainen linja. Linjan tarkoituksena oli parantaa sisämaan tuotteiden kuljettamista Buenos Airesin satamaan. Sarmienton kauden lopulla linjan pituus oli 1331 kilometriä. Hänen kaudellaan toimitettiin myös maan ensimmäinen väestönlasku.

Koululaitokseen kiinnitettiin Sarmiento kaudella erityishuomio. Hänen kaudellaan valtion tarjoama opetus nelinkertaistui ja kouluissa oli 100000 lasta opiskelemassa.

Nykyään merkittävänä pidetty presidentti ei ollut omana aikanaan suosittu. Hänen hallitustaan pidettiin pettymyksenä.Maa ei saanut ratkaistua rajariitaansa Chilen kanssa. Argentiina osallistui kolmoisliiton sotaan Paraguayta vastaan, mitä tavallinen kansa ei kannattanut. Sarmienton ottopoika kuoli sodassa, mikä aiheutti Sarmientossa syvää surua. Maahan tulleiden runsalukuisten eurooppalaisten siirtolaisten väitettiin tuoneen maahan keltakuumeepidemian. Lisäksi pääkaupungin Buenos Airesin ja maakuntien välille syntyi ristiriitoja.

Italialaiset anarkistiveljekset ampuivat kohti Sarmienton vaunuja 22. elokuuta 1873. Murhayrityksen oli tilannut argentiinalainen poliitikko Ricrdo López Jordán. Presidenttikautensa Sarmiento päätti vuonna 1874 jolloin häntä seurasi hänen opetusministerinsä Nicolás Avellaneda.

VanhuusMuokkaa

Presidenttikautensa jälkeen Sarmiento toimi Buenos Airesin provinssin koulujen tarkastajana. Vuonna 1879 hänestä tuli San Juanin provinssin senaattori, jota tehtävää hän hoiti siihen asti kunnes tuli sisäministeriksi. Tästä tehtävästä hän kuitenkin erosi pian ajauduttuaan riitoihin Buenos Airsin provinssin senaattorin kanssa.

Sisämiinisteriyden jälkeen hänestä tuli vielä koko Argentiinan koulujen tarkastaja sekä opetusministeri. Vuonna 1882 hän sai ajettua läpi lain, jonka mukaan peruskoulutus on maksutonta, pakollista eikä se saa pohjautua uskontoon. Sarmiento oli vierailemassa Paraguayssa tyttärensä kanssa kun hän sai sydänkohtauksen, johon hän menehtyi.

Lisää aiheestaMuokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.