Doggermatalikon taistelu
Doggermatalikon taistelu (engl. Dogger Bank) oli ensimmäisen maailmansodan meritaistelu 24. tammikuuta 1915 Britannian ja Saksan laivasto-osastojen välillä. Britit voittivat saksalaisen laivastoeskadroonan, jonka tehtävänä oli upottaa brittien kalastusaluksia. Saksalaiseen laivasto-osastoon kuuluivat taisteluristeilijät SMS Derfflinger, SMS Moltke ja SMS Seydlitz, panssariristeilijä SMS Blücher ja kevyt risteilijä SMS Kolberg, joista SMS Blücher upposi vieden 782 miestä mukanaan. Saksan laivaston aluksista ainoastaan SMS Moltke säilyi taistelukuntoisena, mutta myös brittien taisteluristeilijään HMS Lioniin osui. Doggermatalikon taistelu oli pieni, mutta vahvisti brittilaivaston taisteluintoa. Se paljasti myös brittilaivojen keskinäisessä viestityksessä väärinkäsityksiä aiheuttavia puutteita, jotka tulivat esille myöhemmässä Skagerrakin taistelussa, koska viestitystä ei korjattu asialliseksi.
| Doggermatalikon taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa ensimmäistä maailmansotaa | |||||||
 Saksan laivaston panssariristeilijä SMS Blücher uppoaa.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
5 taisteluristeilijää |
3 taisteluristeilijää, | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
15 kaatunutta, |
1 uponnut risteilijä, | ||||||
Taistelun kulku muokkaa
Tausta muokkaa
Hipperin johtama laivasto-osasto oli merellä 16. joulukuuta 1914 hyökäten rannikkokaupunkeihin, jolloin saksalaisen laivastoeskadroonan tykit surmasivat 18 Scarboroughissa, ja aiheuttivat vaurioita Whitbyssä ja Hartlepoolissa.[1]
Doggermatalikko muokkaa
Saksan laivasto lähetti 23. tammikuuta 1915 amiraali Franz von Hipperin laivasto-osaston tuhoamaan Doggermatalikolla mahdollisesti olevat brittiläiset kevyet voimat.[2] Saksalaiset meriupseerit pitivät aluksia mahdollisesti vakoojina, jotka ilmoittaisivat Saksan laivaston liikkeet Amiraliteetille[3]. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska ainoastaan muutamissa aluksissa oli radiot[3]. Britannian Amiraliteettii mursi viestin salauksen jo samana päivänä saaden selville saksalaisten suunnitelman, jolloin se antoi määräyksen osaston lähettämisestä merelle[4].
Amiraali Franz von Hipperin osastoon kuuluivat panssariristeilijä SMS Blücher ja taisteluristeilijät SMS Derfflinger, SMS Moltke, SMS Seydlitz sekä kevyet risteilijät SMS Kolberg, SMS Graudenz, SMS Rostock ja SMS Stralsund sekä 18 torpedovenettä. Saksalaisosasto hyökkäsi Doggermatalikolla olevien brittiläisten kalastusalusten kimppuun. Britit olivat saaneet kuitenkin tästä suunnitelmasta tiedon jo edellisenä päivänä kuuntelemalla Saksan salattua radioliikennettä, jonka brittien laivastotiedustelu ”Huone 40” selvitti.
Aamulla 24. tammikuuta britit havaitsivat Saksan laivaston panssariristeilijä SMS Blücherin ja lähestyivät nopeasti saksalaisia, jotka virheellisesti uskoivat laivojensa olevan brittien laivoja nopeampia.lähde? Saksalaiset totesivat englantilaisten ylivoiman ja Hipper antoi perääntymiskäskyn välttääkseen yhteenoton. Tämän todettuaan amiraali Beatty antoi takaa-ajokäskyn.[5]
Kello 09:30 HMS Lion avasi tulen 15 km:n etäisyydeltä ja osui SMS Seydlitziin,[5] joka oli panssariristelijä SMS Blücherin edessä. Saksalaisaluksen kaksi taaimmaista tykkitornia saivat suoran osuman, jolloin 160 miestä kuoli. Kello 09:50 SMS Blücher oli kärsinyt pahoja vaurioita, ja sen vauhti oli hidastunut. 10:18 brittien HMS Lion vaurioitui SMS Derfflingerin tulitettua ja saaden siihen kolme osumaa, joista yksi osui vesirajan alapuolelle. HMS Lioniin osui vauhdin hidastuttua uusia osumia ja se jäi pois taistelusta 11:00. Kontra-amiraali Arthur Moore HMS New Zealandilla otti samalla komennon, vaikka Beatty ei sitä koskaan kyennyt virallisesti luovuttamaan HMS Lionin viestijärjestelmien lakattua toimimasta.
Saksalaisen laivastoeskadroonan tuho näytti varmalta, mutta 10:50 HMS Lionista väitettiin nähdyn saksalaisen sukellusveneen periskooppi, ja britit määräsivät oman laivastoeskadroonansa sukellusveneentorjunta-manööveriin.[6] Koska manööverin vaatimaa 90 asteen käännöstä ei voitu tehdä, brittien komentaja päätti tehdä 45 asteen käännöksen juuri SMS Blücherin suuntaan. Väärinkäsityksen vuoksi muut brittien alukset ympäröivät SMS Blücherin ja upottivat sen. SMS Blücher vei mukanaan 782 miestä. Saksa uskoi brittien saaneen vihiä heidän suunnitelmistaan Doggermatalikolla vakoilijalta, joka oli lähellä heidän ”Jade”-laivastotukikohtaansa.
Kuninkaallisen laivaston osaston kokoonpano muokkaa
- 1., 2. ja 3. Taisteluristeilijäviirikkö
- 1. Kevyt risteilijäviirikkö
- Harwichista saapuneiden hävittäjälaivueiden mukana olleet kevyet risteilijät
- Hävittäjät
- HMS Acheron, HMS Ariel, HMS Attack, HMS Defender, HMS Druid, HMS Ferret, HMS Forester, HMS Goshawk, HMS Hornet, HMS Hydra, HMS Laertes, HMS Laforey, HMS Landrail, HMS Lapwing, HMS Lark, HMS Laurel, HMS Lawford, HMS Legion, HMS Liberty, HMS Lookout, HMS Louis, HMS Lucifer, HMS Lydiard, HMS Lysander, HMS Mastiff, HMS Mentor, HMS Meteor, HMS Milne, HMS Minos, HMS Miranda, HMS Morris, HMS Phoenix, HMS Sandfly, HMS Tigress
Lähteet muokkaa
- Hannula J. O.: Maailmansodan historia I, Helsinki: Otava 1938.
- Wragg, David: Royal Navy Handbook 1914-1918. Gloucestershire, Englanti: Sutton Publishing, 2006. ISBN 0-7509-4203-7. (englanniksi)
- Thomas, David A.: A Companion to the Royal Navy. Lontoo: Harrap, 1988. ISBN 0-245-54572-7. (englanniksi)
- Hough, Richard: Naval Battles of the Twentieth Century. Lontoo: Constable, 1999. ISBN 0-09-479910-5. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Doggermatalikon taistelu Wikimedia Commonsissa
