Dmitri Donskoi
Dmitri Ivanovitš Donskoi, Dmitri I (ven. Дмитрий Иванович Донской; 12. lokakuuta 1350 Moskova, Moskovan ruhtinaskunta – 19. toukokuuta 1389 Moskova) oli Moskovan ruhtinaskunnan suuriruhtinas vuosina 1359–1389 ja Vladimirin vuodesta 1363. Dmitri haastoi ensimmäisenä Moskovan suuriruhtinaana mongolien vallan Venäjällä. Hän sai lisänimensä Donskoi eli Donilainen mongolien lyömisestä Kulikovon taistelussa 1380.[1][2]
| Dmitri Donskoi | |
|---|---|
 | |
| Moskovan suuriruhtinas | |
| Valtakausi | 13. marraskuuta 1359 – 19. toukokuuta 1389 |
| Edeltäjä | Iivana II |
| Seuraaja | Vasili I |
| Syntynyt |
12. lokakuuta 1350 Moskova, Moskovan ruhtinaskunta |
| Kuollut |
19. toukokuuta 1389 (38 vuotta) Moskova, Moskovan ruhtinaskunta |
| Puoliso | Jevdokija Dmitrijeva (1353–1407) |
| Lapset |
Daniil Vasili I Sofia Juri Maria Anastasia Simeon Ivan Andrej Pjotr Anna Konstantin |
| Suku | Rurik |
| Isä | Iivana II |
| Äiti | Aleksandra Vasiljevna Veljaminova (k. 1364) |
| Uskonto | ortodoksi |
Suku muokkaa
.jpg)
Dmitri Ivanovitšin vanhemmat olivat Iivana II[2] ja hänen toinen vaimonsa, Moskovan pormestarin tytär, suuriruhtinatar Aleksandra Vasiljevna Veljaminova Ivanovna (k. 1364). Heille syntyi neljä lasta, joista vain Dmitri ja Ljuba Anna Ivanovna, Volynian ruhtinatar elivät aikuisiksi.[1]
Hän nousi Moskovan ruhtinaskunnan valtaistuimelle yhdeksänvuotiaana isänsä kuoltua. Ennen hänen täysikäisyyttään ruhtinaskuntaa hallitsi metropoliitta Aleksis. Vuonna 1360 Venäjän korkein arvo, Vladimirin suuriruhtinaan arvonimi, siirtyi Kultaisen ordan kaanin päätöksellä Nižni Novgorod-Suzdalin ruhtinaalle Dmitri Konstantinovitš Suzdalille (1323–1383). Kun hänet syrjäytettiin, Dmitri sai Vladimirin suuriruhtinaan aseman.[2] Kolme vuotta myöhemmin hän teki rauhan Dmitri Konstantinovitšin kanssa ja solmi vuonna 1366 avioliiton tämän tyttären Jevdokijan kanssa. Vuonna 1376 he liittoutuivat ja ryöstivät Volgan Bulgarian.[1]
Perhe muokkaa
Dmitri Ivanovitšille ja suuriruhtinatar Jevdokija Dmitrijevna Suzdalille (1353–1407) syntyi kaksitoista lasta, joista ajalle poikkeuksellisesti vain kolme kuoli lapsina.[1]
- Vasili I Moskovan suuriruhtinas (1371–1425)
- Sofia Dmitrjevna, nai Fjodor Olegovitšin, Rjazanin ruhtinaan, joka oli vallassa 1402–1427
- Juri Dmitrjevitš, Zvenigorodin ja Galitšin ruhtinas (1374–1434). Tavoitteli Moskovan suuriruhtinaskunnan valtaistuinta veljenpojaltaan Vasili II:lta.
- Maria Dmitrijevna (k. 1399), nai Liettuan suuriruhtinas Algirdaksen pojan Lengveniksen
- Anastasia Dmitrijevna, nai Ivan Vsevoloditšin, Holmin ruhtinaan
- Andrei Dmitrjevitš, Možaiskin ruhtinas (1382–1432)
- Pjotr Dmitrjevitš, Dmitrovin ruhtinas (1385–1428)
- Anna Dmitrjevna (s. 1387), nai Juri Patrikievitšin, jonka vanhemmat olivat Patrikei, Starodubin ruhtinas ja hänen vaimonsa Jelena. Avioliitto Anna Dmitrjevna kanssa vahvisti hänen asemansa Moskovan suuriruhtinaskunnan pajarina.
Suuriruhtinas muokkaa
Dmitri Ivanovitšin valtakauden alun tärkein tehtävä oli Moskovan Kremlin varustaminen ensi kertaa kivimuurein, jotka valmistuivat vuonna 1367. Dmitri sekaantui Tverin suuriruhtinaskunnan asioihin, jolloin ruhtinas Mikael pyysi appensa, Liettuan suuriruhtinaskunnan Algirdaksin avukseen, ja Moskovaa piiritettiin kaksi kertaa, vuosina 1368 ja 1370. Dmitri sai Khiḍr-kaanin luvalla pitää Vladimirin ruhtinaskunnan ja vuonna 1375 hän nujersi Tverin ruhtinaskunnan ja pakotti sen tunnustamaan Moskovan oikeuden suuriruhtinaan arvoon. Vain Rjazan jäi alistamatta.[2]
Kultainen orda oli heikentynyt valtakamppailun vuoksi, ja sen rinnalle oli syntynyt Valkoinen ja Sininen orda. Dmitri Ivanovitš lopetti veronmaksun ordalle vuonna 1371, mutta kenraali Mamai keräsi tataarien joukot ja valmistautui nujertamaan kapinoitsijan. Dmitri puolestaan keräsi vihollista vastaan lähes kaikki Venäjän ruhtinaat. Mamain ensimmäinen hyökkäys Rjazaniin torjuttiin Vožajoella vuonna 1378. Kaksi vuotta myöhemmin kaani kokosi 120 000 miehen armeijan ja johti sen itse Liettuan tuella Moskovaan. Se lyötiin Kulikovon niityllä Donin yläjuoksulla vuonna 1380.[3]
Lyöty Mamai syrjäytettiin, ja tataarien joukot yhdisti Kultaisen ordan kaani Toktamyš, joka lähti sotaretkelle vuonna 1382. Dmitri Donskoi sai tiedon hyökkäyksestä liian myöhään eikä ehtinyt koota apuvoimia. Moskovan suuriruhtinaskunta puolustautui piiritystä vastaan käyttäen ensi kertaa tykkejäkin, mutta se vallattiin Nižni-Novgorodin ruhtinaitten petoksella, ryöstettiin ja poltettin. Sitten palattiin veronmaksuun ordalle. Dmitri Donskoi vannoi uskollisuutta Toktamyšille ja ordalle, joka palautti hänet pääasialliseksi veronkerääjäksi ja Vladimirin suuriruhtinaaksi. Kuollessaan 38-vuotiaana vuonna 1389 Dmitri Ivanovitš Donskoi oli ensimmäinen suuriruhtinas, joka jätti arvonimensä pojalleen Vasili I:lle ilman kaanin hyväksyntää.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Димитрий Иванович (Донской) www.rulex.ru. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ a b c d e Dmitry (II) Donskoy | prince of Moscow | Britannica www.britannica.com. 15.5.2023. Viitattu 24.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Keskiaikaisen venäläistelun merkitykset luotiin jälkikäteen (Arkistoitu – Internet Archive) Itä-Suomen yliopisto
|
Edeltäjä: Iivana II |
Moskovan suuriruhtinas 1359–1389 |
Seuraaja: Vasili I |