Disopyramidi
| |
Disopyramidi
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 4-[di(propan-2-yyli)amino]-2-fenyyli-2-pyridin-2-yylibutanamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | C01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C21H29N3O |
| Moolimassa | 339,472 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 94,5–95 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 80–90 %[2] |
| Proteiinisitoutuminen | 50–65 %[3] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 4–8 h[2] |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen, intravenoosi |
Disopyramidi (C21H29N3O) on fenyylibutyramidijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä sydämen rytmihäiriöiden hoitamiseen.
Vaikutusmekanismi ja käyttö muokkaa
Disopyramidi kuuluu natrium- ja kaliumkanavien salpaajiin, ja sen vaikutukset ovat samankaltaisia kinidiinin ja prokainamidin kanssa. Näiden ionikanavien salpautumisen johdosta sydämen lihassolujen depolarisaatio estyy ja aktiopotentiaalin kesto pidentyy. Lääkeainetta voidaan käyttää sekä eteis- että kammiovärinän hoitoon. Disopyramidi on optisesti aktiivinen yhdiste.[2][4][5][6][7] Disopyramidin on todettu myös estävän eteisvärinäkohtauksia.[8] Disopyramidi on emäksinen yhdiste ja sen pKa-arvo on 10,2[1].
Haittavaikutukset muokkaa
Tyypillisiä disopyramidin haittavaikutuksia ovat ruuansulatuskanavan vaivat kuten vatsakipu, oksentelu ja ripuli. Erityisesti S(+)-enantiomeerilla on antikolinergisiä vaikutuksia, mikä voi aiheuttaa niin kutsuttua kääntyvien kärkien takykardiaa, suun kuivumista, ummetusta ja näköhäiriöitä. Se myös pidentää QT-aikaa. Erityisesti R(-)-enantiomeerilla on niin kutsuttu negatiivinen inotrooppinen vaikutus, mikä voi johtaa hyvin alhaiseen verenpaineeseen eli hypotensioon.[2][4][5][6][7][9]
Valmistus muokkaa
Disopyramidin synteesin lähtöaineita ovat bentsyylisyanidi ja 2-klooripyridiini tai 2-bromipyridiini. Nämä reagoivat natriumamidin toimiessa emäksenä ja muodostavat nitriilijohdannaisen, joka reagoi edelleen natriumamidin läsnä ollessa alkylaatioreaktiolla 2-di-isopropyyliaminoetyylikloridin kanssa. Näin muodostunut välituote hydrolysoidaan rikkihapon avulla disopyramidiksi.[10][11]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 569. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ilari Paakkari ja Lauri Toivonen: 32. Rytmihäiriölääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 13.4.2016.
- ↑ Disopyramide DrugBank. Viitattu 13.4.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Gajanan S. Joshi & James C. Burnett: Cardiovascular Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 13.4.2016
- ↑ a b Gerda von Philipsborn, Anton Oberdorf, Fritz Binnig & Albrecht Franke: Antiarrhythmic Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 13.4.2016
- ↑ a b Elliott M. Antman: Cardiovascular Therapeutics, s. 349. Elsevier, 2012. ISBN 9781455701018. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.4.2016). (englanniksi)
- ↑ a b Michel F. Eichelbaum,Bernard Testa,Andrew Somogyi: Stereochemical Aspects of Drug Action and Disposition, s. 416. Springer, 2003. ISBN 978-3-642-62575-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.4.2016). (englanniksi)
- ↑ Vesa Virtanen: Disopyramidi toistuvien eteisvärinäkohtausten estohoidossa Käypä hoito -suositus. 24.1.2014. Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 13.4.2016.
- ↑ Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Cardiovascular Drugs, s. 366. Elsevier, 2009. ISBN 978-0-444-53268-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.4.2016). (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Cardiovascular Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 13.4.2016
- ↑ Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 247–248. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.4.2016). (englanniksi)