David Hunter
David Hunter (s. 21. heinäkuuta 1802 Washington (DC) – k. 2. helmikuuta 1886 Washington (DC)) oli yhdysvaltalainen upseeri ja Pohjoisvaltioiden kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa. Hunter valmistui West Pointin sotilasakatemiasta vuonna 1822 ja palveli ennen sisällissodan syttymistä Yhdysvaltain-Meksikon sodassa.[1]
| David Hunter | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. heinäkuuta 1802 Washington (DC) |
| Kuollut | 2. helmikuuta 1886 Washington (DC) |
| Ammatti | ammattisotilas |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
- Yhdysvallat - Pohjoisvaltiot |
| Taistelut ja sodat |
- Yhdysvaltain-Meksikon sota - Yhdysvaltain sisällissota |
| Sotilasarvo | Kenraali |
 Nimikirjoitus |
|
Sisällissodassa Hunter taisteli Unionin joukoissa. Ollessaan johtotehtävissä vuonna 1862 hän julisti ilman esimiestensä lupaa Konfederaatioon kuuluneiden Georgian, Floridan ja Etelä-Carolinan orjat vapautetuiksi. Presidentti Abraham Lincoln kuitenkin kumosi julistuksen. Myöhemmin Hunter organisoi Etelä-Carolinassa afroamerikkalaisista kootun rykmentin.[1]
Hunter sai toukokuussa 1864 komennettavakseen Shenandoahin laaksossa taistelleen yksikön sen jälkeen, kun yksikön edellinen komentaja Franz Sigel oli hävinnyt New Marketin taistelun[2]. Hunter itse hävisi pian tämän jälkeen Lynchburgin taistelun Konfederaation Jubal Earlyn joukkoja vastaan.[1]
Abraham Lincolnin murhan jälkeen Hunter toimi puheenjohtajana komiteassa, joka tuomitsi murhasta syytetyt henkilöt.[1]