David Daniels (s. 12. maaliskuuta 1966 Spartanburg, Etelä-Carolina, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen oopperalaulaja, äänialaltaan kontratenori. Häntä pidetään alalla yhtenä parhaista, joskus jopa parhaana.[1]

Nuoruus muokkaa

Danielsin vanhemmat ovat laulunopettajia, äiti sopraano, isä baritoni. Hän aloitti laulamisen poikasopraanona ja siirtyi äänen kypsyessä tenoriksi. Hänen isänsä Perry Daniels oli Spartanburgissa toimivan Converse Collegen musiikkioppilaitoksen yhteydessä toimivan Brevard Music Centerin merkittäviä jäseniä. Hän opiskeli musiikkia Cincinnati College Conservatory of Music. Hän ei ollut tyytyväinen saavutuksiinsa tenorina, joten hän ryhtyi jatko-opintojensa aikana Michiganin yliopistossa laulamaan kontratenoria.[1]

Ura muokkaa

Daniels ensiesiintyminen tapahtui 1992. Hän sai 1997 Richard Tucker -palkinnon. 1999 hän esiintyi ensi kerran Metropolitan-oopperassa "Seston" roolissa Julius Caesarissa. Händel sävelsi rooleja aikansa kastraattitähdille, ja Danielsin ohjelmistoon kuuluu nykyisin Julius Caesarin lisäksi muitakin merkittäviä Händelin rooleja, kuten Arsace komediassa Partenope, nimirooli Tamerlanossa ja Arsamene Xerxeessä. Baijerin valtionoopperassa Münchenissä hän esiintyi nimirooleissa Rinaldossa ja Orlandossa sekä Davidina oopperassa Saul. Hän on lisäksi tulkinnut Ottonen roolin Monteverdiin oopperassa L'Incoronazione di Poppea. Vivaldin oopperassa Bajazet hän on laulanut Tamerlanon roolin.

Daniels on laajentanut ohjelmistoaan kontratenoreihin usein liitetyistä barokkirooleista ja esittänyt Oberonia Benjamin Brittenin Midsummer Night's Dreamissa Metropolitanissa ja Orfeoa Gluckin oopperassa Orfeo ed Euridice Royal Opera Housessa Covent Gardenissa.

Theodore Morrisonilla on tekeillä ooppera, jonka aiheena on Oscar Wilde. Nimiosa on sävelletty erityisesti Danielsille. Oopperan ensi-ilta on 2013 Santa Fessä.[1]

Taidelaulua muokkaa

Oopperan lisäksi Daniels pitää myös resitaaleja. Hän on koonnut ohjelmiston, johon kuuluu sellaisia 1700- ja 1800-luvun taidelauluja, joita ei usein liitetä kontratenoreihin. Säveltäjinä ovat muun muassa Berlioz ja Poulenc. Hän on levyttänyt Berliozin laulusarjan Nuits d'été, jota hän itse pitää onnistuneena, vaikka kriitikot suhtautuivat siihen nuivasti.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Hannu-Ilari Lampila: Kontratenori ei halua esittää naista. Helsingin Sanomat, 3.10.2009, s. C5.

Aiheesta muualla muokkaa