Daniil Harms
Daniil Ivanovitš Harms (ven. Дании́л Ива́нович Хармс; oik. Daniil Ivanovitš Juvatšov (Даниил Иванович Ювачёв); 30. joulukuuta (J: 17. joulukuuta) 1905 Pietari, Venäjän keisarikunta – 2. helmikuuta 1942 Leningrad, Neuvostoliitto) oli radikaali neuvostoliittolainen kirjailija, joka on tunnettu absurdeista pikkutarinoistaan.
| Daniil Ivanovitš Juvatšov | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
30. joulukuuta 1905 Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut |
2. helmikuuta 1942 (36 vuotta) Leningrad, Neuvostoliitto |
| Ammatti | kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Daniil Harms |
| Äidinkieli | venäjä |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Tyylilajit | - |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Anna Ahmatova | Aleksanteri Ahola-Valo | Natan Altman | Mihail Bahtin | Léon Bakst | Andrei Belyi | Nikolai Berdjajev | Ivan Bilibin | Aleksandr Blok | Joseph Brodsky | Marc Chagall | Sonia Delaunay | Sergei Djagilev | Sergei Eisenstein | Pavel Filonov | Mihail Fokin | Naum Gabo | Nikolai Gumiljov | G. I. Gurdjieff | Daniil Harms | Thomas de Hartmann | Velimir Hlebnikov | Wassily Kandinsky | El Lisitski | Anatoli Lunatšarski | Vladimir Majakovski | Kazimir Malevitš | Osip Mandelštam | Vsevolod Meyerhold | Kuzma Petrov-Vodkin | Vsevolod Pudovkin | Aleksandr Rodtšenko | Nicholas Roerich | Olga Rozanova | Konstantin Somov | Dmitri Šostakovitš | Vladimir Tatlin | Marina Tsvetajeva | Pjotr Demjanovitš Uspenski | Dziga Vertov
Daniil Ivanovitš Juvatšov syntyi Pietarissa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1924 ja opiskeli sen jälkeen sähkötekniikkaa ja taidehistoriaa saamatta kuitenkaan opintojaan koskaan valmiiksi. Salanimen Harms hän kehitti jo lukioaikanaan. Vähäisen elantonsa hän ansaitsi kirjoittamalla tarinoita lastenlehtiin, kuten Jožiin. Hän kirjoitti myös lyhyitä teatterikohtauksia, lastenkirjoja ja tarinoita aikuisille.
Jo lapsuudessaan Harms oli pyrkinyt jäljittelemään Velimir Hlebnikovin ja Aleksei Krutšonyhin futuristista proosaa. Hän luopui kaavamaisesta runomuodosta 1920-luvulla pitäen sitä näsäviisautena, ja hänestä tuli avantgardismin keskeisiä nimiä Neuvostoliitossa. Harmsin tarinat ovat tyypillisesti hyvin lyhyitä, vain muutaman kappaleen pituisia. Niissä sekä tapahtumat että kieli etenevät epäloogisesti, jopa kaoottisesti: unenomaiset tapahtumaketjut vuorottelevat silkan komedian kanssa, tarina alkaa toistaa itseään tai katkeaa odottamattomaan katastrofiin. Harms loi surrealismiin ja dadaismiin verrattavia tekstejään aikana, jona vain sosialistinen realismi oli hyväksyttyä. Useimmat hänen kirjoituksistaan julkaistiin maanalaisina. Taiteilijan kuoleman jälkeen tuotantoa on koottu erilaisista epävirallisista painoksista ja tämän huoneesta löytyneistä paperilapuista. 1960-luvulta alkaen Harmsin tekstit levisivät salaisesti, kopioina kädestä käteen (samizdat).
Harmsin ulkomuoto oli omalaatuinen ja luonteenlaatu ristiriitainen. Hän esiintyi mielellään mutta vältteli joutumista puheisiin ihmisten kanssa. Hän oli aktiivisesti mukana Todellisen taiteen yhdistyksen (OBERIU) toiminnassa. OBERIU vaati taiteilijoille täydellistä vapautta, kaikkien taiteenlajien ja -suuntausten hyväksyntää. Ryhmän manifesti kuului: ”Vastustamme niitä jotka kuohivat sanan. Runot eivät ole piirakoita emmekä me sillejä.”
OBERIU:n riehakkaat illanvietot yhdistelivät eri taiteenlajeja kuten runoutta, kirjallisuutta, teatteria ja musiikkia. Järjestö luokiteltiin valtiolle vihamieliseksi, taiteilijoita syytettiin ”kirjallisesta huliganismista” eikä julkinen kokoontuminen ollut vuoden 1930 jälkeen enää mahdollista. Vuonna 1931 Harms tuomittiin kolmeksi vuodeksi rangaistusleirille valtionvastaisesta toiminnasta. Hän vietti muutaman kuukauden vankilassa Kurskissa. Kun hänet pidätettiin uudelleen vuonna 1941 tappiomielialan lietsomisen vuoksi, hän ei enää selviytynyt vankilan psykiatrisen osaston vaikeista olosuhteista vaan kuoli vuotta myöhemmin Leningradin piirityksen aikana nälkään.
Suomennetut teoksetMuokkaa
- Sattumia. Aikamme kertojia. Suomentanut ja koonnut Katja Losowitch. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1988 (2. painos 2000, 3. pokkaripainos 2010). ISBN 952-5339-14-9.
- Ensiksikin ja toiseksi. Suomentanut ja koonnut Katja Losowitch. Helsinki: Desura, 2002. ISBN 952-5339-14-9.
- Perinpohjainen tutkimus. Suomentanut ja koonnut Mika Rassi. Jälkisanat: Jukka Mallinen. Turku: Savukeidas, 2008. ISBN 978-952-5500-37-0.
LastenkirjatMuokkaa
- Kurmiainen: Kertomuksia ja runoja lapsille. Suom. ja koonnut Katri Ahokas. Espoo: Tarka Kustannus, 2017. ISBN 9789526870601.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Daniil Harmsin tuotantoa sähköisessä muodossa (venäjäksi)