Wikipedia

Daniel Mäkiaho

suomalainen jääkiekkoilija

Daniel Mäkiaho (s. 4. toukokuuta 2001 Kauniainen) on suomalainen jääkiekkoilija, joka edustaa SM-liigajoukkue Mikkelin Jukureita. Hän on pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä.[1]

Daniel Mäkiaho
Henkilötiedot
Syntynyt4. toukokuuta 2001 (ikä 21)
Kauniainen, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Pelipaikka oikea laitahyökkääjä
Maila vasen
Pituus 187 cm
Paino 76 kg
Seura
Seura Jukurit
Sarja SM-liiga
Pelaajaura
Pääsarjaura 2020–
Aik. seurat HPK (SML)

UraMuokkaa

Mäkiaho on Grankulla IFK:n kasvatti. Hän siirtyi C-juniori-ikäisenä Espoo Bluesiin, josta Mäkiaho siirtyi kaudeksi 2016–2017 Helsingin IFK:n C-nuoriin. Hän jakoi C-nuorten SM-karsinnoissa tehoilla 18+16=34 joukkueen sisäisen pistepörssin voiton Leo Ringin kanssa.[2] Mäkiaho voitti kauden päätteeksi C-nuorten Suomenmestaruuden. Kaudeksi 2017–2018 hän palasi Bluesiin ja siirtyi seuran B-nuoriin. Kaudella 2018–2019 Mäkiaho jakoi tehoilla 28+32=60 koko B-nuorten SM-sarjan pistepörssin toisen sijan Kärppien Petteri Puhakan kanssa edellään vain joukkuetoveri Alexander Forslund.[3] Hänet palkittiin kauden päätteeksi sarjan parhaana pelaajana Esa Tikkanen -palkinnolla ja valittiin ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[1] Kaudeksi 2019–2020 Bluesin juniorit siirtyivät Kiekko-Espoo -nimen alle. Mäkiaho oli tehoilla 14+30=44 seuran A-nuorten kolmanneksi paras pistemies. Hän voitti myös joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +11.[4]

Maaliskuussa 2020 Mäkiaho teki kolmivuotisen SM-liigasopimuksen Hämeenlinnan Pallokerhon kanssa.[5] Hän sai tililleen ensimmäisen liigaottelunsa kauden 2020–2021 toisella kierroksella 7. lokakuuta 2020 vieraissa Porin Ässiä vastaan. Hänet merkittiin HPK:n 13. hyökkääjäksi,[6] mutta Mäkiaho jäi ottelussa kuitenkin ilman peliaikaa.[7] Ensimmäiset jääaikansa hän sai seuraavassa ottelussa 9. lokakuuta 2020 Rauman Lukkoa vastaan. Mäkiaho merkittiin jälleen HPK:n 13. hyökkääjäksi.[8] Hän sai jääaikaa 2.19 minuuttia ja Mäkiaho keräsi teholukeman +1.[9] Hän kärsi alkukaudella loukkaantumisista[10] ja pelasi kauden aikana SM-liigassa kaikkiaan kahdeksan runkosarjaottelua ilman tehopisteitä. Maaliskuussa HPK nimesi Mäkiahon ns. nuorten pelaajien listalle, joka oikeutti hänet siirtymään loppukauden vapaasti seuran ja Forssan Palloseuran Mestis-joukkueen välillä.[11] Mäkiaho siirtyi pian tämän jälkeen lainalle FPS:ään, jossa hän pelasi loppukaudella viisi runkosarjaottelua tehden yhden maalin.[1]

Kauden 2021–2022 Mäkiaho pelasi suurimmaksi osaksi yli-ikäisenä HPK:n U20-joukkueessa, jonka kolmanneksi paras pistemies hän oli tehoilla 9+18=27. Mäkiaho jakoi myös joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Jimi Rönkkösen ja Mikael Tapion kanssa lukemalla +6.[12] Hän pelasi kauden aikana SM-liigassa kaksi runkosarjaottelua ilman tehopisteitä. Mäkiaho pelasi myös kaksi ottelua lainalla FPS:n Mestis-joukkueessa.[1]

Toukokuussa 2022 Mäkiahon sopimus HPK:n kanssa purettiin yhteisymmärryksessä.[13] Muutamaa päivää myöhemmin hänen vahvistettiin tehneen 1+1-vuotisen sopimuksen Mikkelin Jukureiden kanssa.[14]

PelityyliMuokkaa

Mäkiaho on maininnut vahvuuksikseen hyökkäyspään pelaamisen, peliälyn sekä syöttö- ja maalintekotaidon. Kehitettäviksi ominaisuuksiksi hän on maininnut kamppailutaidon ja -kovuuden ja oman pään puolustamisen.[15]

MuutaMuokkaa

Mäkiahon isä Toni pelasi omalla urallaan hyökkääjänä pudotuspelit mukaan lukien yli 700 SM-liigaottelua. Hän loi pääsarjauraa myös Ruotsissa, Sveitsissä, Venäjällä ja Slovakiassa. Toni kuului myös Suomen vuoden 1998 MM-hopeaa voittaneeseen joukkueeseen. Hän on myöhemmin valmentanut Danielia Bluesissa B-junioriksi asti.[16] Danielin äidinisä on jääkiekkovaikuttaja Frank Moberg, joka on aateloitu Suomen Jääkiekkoleijonaksi numerolla 125.[17]

Daniel Mäkiaho harrasti lapsena myös jalkapalloa.[15]

TilastotMuokkaa

    Runkosarja   Pudotuspelit
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM
2019–2020 Kiekko-Espoo A-SM 52 14 30 44 14 – – – – –
2020–2021 HPK U20-SM 4 1 4 5 0 – – – – –
HPK SM-liiga 8 0 0 0 2 – – – – –
FPS Mestis 5 1 0 1 0 – – – – –
2021–2022 HPK U20-SM 26 9 18 27 12 – – – – –
HPK SM-liiga 2 0 0 0 2 – – – – –
FPS Mestis 2 1 1 2 0 – – – – –
2 kautta yhteensä SM-liiga 10 0 0 0 4 – – – – –
2 kautta yhteensä Mestis 7 2 1 3 0 – – – – –

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ a b c d Daniel Mäkiaho Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  2. ↑ Elite Prospects - HIFK U16 eliteprospects.com. Everysport Media Group. Viitattu 7.10.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Elite Prospects - U18 SM-sarja Stats 2018-2019 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 7.10.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Elite Prospects - Kiekko-Espoo U20 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 7.10.2020. (englanniksi)
  5. ↑ HPK julkaisi viisikollisen uusia pelaajia – Ville Koistinen palaa Liigaan Jatkoaika.com. 23.3.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 7.10.2020.
  6. ↑ Kokoonpanot liiga.fi. 7.10.2020. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 7.10.2020.
  7. ↑ Ottelutilastot liiga.fi. 7.10.2020. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 7.10.2020.
  8. ↑ Kokoonpanot liiga.fi. 7.10.2020. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 10.10.2020.
  9. ↑ Ottelutilastot liiga.fi. 9.10.2020. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 10.10.2020.
  10. ↑ HPK:lla loukkaantumishuolia – Jere Innala sivussa viikon, Ossi Ikosen vamma vaatii kuukauden huilin Jatkoaika.com. 16.11.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.4.2021.
  11. ↑ Jere Jokinen loppukauden FPS:ssa forssanpalloseura.fi. 1.3.2021. Forssan Palloseura Ry. Viitattu 2.3.2021.
  12. ↑ Elite Prospects - HPK U20 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 26.4.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Steve Moses HPK:n hyökkäykseen − norjalaisnuorukaiselle ja omalle juniorille myös sopimukset Jatkoaika.com. 16.5.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 17.5.2022.
  14. ↑ HPK:sta lähtenyt Daniel Mäkiaho Jukurien hyökkäykseen Jatkoaika.com. 19.5.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 19.5.2022.
  15. ↑ a b Savolainen, Samuel: Daniel Mäkiaho siirtyi isänsä Tonin jalanjäljissä HPK-paitaan – "Pidemmällä tähtäimellä tavoitteeni on NHL" hameensanomat.fi. 24.3.2020. Hämeen Sanomat Oy. Viitattu 7.10.2020.
  16. ↑ Toni Mäkiaho Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  17. ↑ Elite Prospects - Frank Moberg Team Staff Profile eliteprospects.com. Everysport Media Group. Viitattu 7.10.2020. (englanniksi)
Jukurit – SM-liiga

7 Jurmo | 8 Zábranský | 15 Järvelä | 17 Mäkinen | 19 Häkkilä | 20 Puistola | 25 Jormakka | 26 Immonen (A) | 27 Oden | 28 Peltomäki | 29 Krivokrasov | 34 O. Kovařčík | 35 Tuohimaa | 36 Ruusu | 47 Forsblom | 50 Aaltonen | 54 Piitulainen (A) | 56 Tuomaala | 61 Pitkänen | 71 Romppanen | 77 Mäkiaho | 87 M. Kovařčík | 88 Huuhtanen | 95 Batņa | 98 Larsen
Valmentajat Jokinen – Lydman – Surenkin – Tarvainen – Hyvärinen – Hakkarainen – Forssell – Mäntylä

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Daniel_Mäkiaho&oldid=20489355”