Wikipedia

Daniel Mäkiaho

suomalainen jääkiekkoilija

Daniel Mäkiaho (s. 4. toukokuuta 2001 Kauniainen) on suomalainen jääkiekkoilija, joka edustaa SM-liigajoukkue Helsingin IFK:ta. Hän on pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä.[3]

Daniel Mäkiaho
Henkilötiedot
Syntynyt4. toukokuuta 2001 (ikä 24)
Kauniainen, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Dansku[1]
Pelipaikka oikea laitahyökkääjä
Maila vasen
Pituus 187[2] cm
Paino 90[2] kg
Seura
Seura HIFK
Sarja SM-liiga
Pelinumero 71
Pelaajaura
Pääsarjaura 2020–
Aik. seurat HPK (SML)
Jukurit (SML)

Ura

muokkaa

Mäkiaho on Grankulla IFK:n kasvatti. Hän siirtyi C-juniori-ikäisenä Espoo Bluesiin, josta Mäkiaho siirtyi kaudeksi 2016–2017 Helsingin IFK:n C-nuoriin. Hän jakoi C-nuorten SM-karsinnoissa tehoilla 18+16=34 joukkueen sisäisen pistepörssin voiton Leo Ringin kanssa.[4] Mäkiaho voitti kauden päätteeksi C-nuorten Suomen-mestaruuden. Kaudeksi 2017–2018 hän palasi Bluesiin ja siirtyi seuran B-nuoriin. Kaudella 2018–2019 Mäkiaho jakoi tehoilla 28+32=60 koko B-nuorten SM-sarjan pistepörssin toisen sijan Kärppien Petteri Puhakan kanssa edellään vain joukkuetoveri Alexander Forslund.[5] Hänet palkittiin kauden päätteeksi sarjan parhaana pelaajana Esa Tikkanen -palkinnolla ja valittiin ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[3] Kaudeksi 2019–2020 Bluesin juniorit siirtyivät Kiekko-Espoo-nimen alle. Mäkiaho oli tehoilla 14+30=44 seuran A-nuorten kolmanneksi paras pistemies. Hän voitti myös joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +11.[6]

Maaliskuussa 2020 Mäkiaho teki kolmivuotisen SM-liigasopimuksen Hämeenlinnan Pallokerhon kanssa.[7] Hän sai tililleen ensimmäisen liigaottelunsa kauden 2020–2021 toisella kierroksella 7. lokakuuta 2020 vieraissa Porin Ässiä vastaan. Hänet merkittiin HPK:n 13. hyökkääjäksi,[8] mutta Mäkiaho jäi ottelussa kuitenkin ilman peliaikaa.[9] Ensimmäiset jääaikansa hän sai seuraavassa ottelussa 9. lokakuuta 2020 Rauman Lukkoa vastaan. Mäkiaho merkittiin jälleen HPK:n 13. hyökkääjäksi.[10] Hän sai jääaikaa 2.19 minuuttia ja Mäkiaho keräsi teholukeman +1.[11] Hän kärsi alkukaudella loukkaantumisista[12] ja pelasi kauden aikana SM-liigassa kaikkiaan kahdeksan runkosarjaottelua ilman tehopisteitä. Maaliskuussa HPK nimesi Mäkiahon ns. nuorten pelaajien listalle, joka oikeutti hänet siirtymään loppukauden vapaasti seuran ja Forssan Palloseuran Mestis-joukkueen välillä.[13] Mäkiaho siirtyi pian tämän jälkeen lainalle FPS:ään, jossa hän pelasi loppukaudella viisi runkosarjaottelua tehden yhden maalin.[3]

Kauden 2021–2022 Mäkiaho pelasi suurimmaksi osaksi yli-ikäisenä HPK:n U20-joukkueessa, jonka kolmanneksi paras pistemies hän oli tehoilla 9+18=27. Mäkiaho jakoi myös joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Jimi Rönkkösen ja Mikael Tapion kanssa lukemalla +6.[14] Hän pelasi kauden aikana SM-liigassa kaksi runkosarjaottelua ilman tehopisteitä. Mäkiaho pelasi myös kaksi ottelua lainalla FPS:n Mestis-joukkueessa.[3]

Toukokuussa 2022 Mäkiahon sopimus HPK:n kanssa purettiin yhteisymmärryksessä.[15] Muutamaa päivää myöhemmin hänen vahvistettiin tehneen 1+1-vuotisen sopimuksen Mikkelin Jukurien kanssa.[16] Mäkiaho teki ensimmäisen miesten pääsarjamaalinsa Mestarien liigan toisella kierroksella 4. syyskuuta 2022 tanskalaista Aalborg Piratesia vastaan. Hänen osumansa jäi Jukurien 5–3-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi.[17] SM-liigauransa avausmaalin Mäkiaho teki runkosarjan avauskierroksella 14. syyskuuta 2022 KooKoota vastaan.[18] Kaikkiaan hän pelasi varsinaisen tulokaskautensa aikana 38 runkosarjaottelua tehopistein 6+7=13. CHL:ssä Mäkiaho pelasi seitsemän ottelua tehopistein 2+1=3.[3] Tammikuussa 2023 hän teki Jukurien kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[19]

Kaudella 2023–2024 Mäkiaho teki liigauransa ensimmäisen kypärätempun 29. marraskuuta 2023 Helsingin IFK:ta vastaan, kun Jukurit voitti ottelun lukemin 5–3. Hänen kolmas osumansa syntyi ylivoimalla. Mäkiaho sai ottelussa myös syöttöpisteen Niko Huuhtasen tekemään ylivoimamaaliin. Tuomas Anttonen valitsi hänet ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi.[20] Yhteensä Mäkiaho teki runkosarjassa 44 ottelussa tehot 7+10=17. Jatkoaika.com-verkkolehden toimittaja Veikko Nurmisen mukaan hänellä oli kuitenkin selviä puutteita kahden suunnan pelaamisessa ja Mäkiahon teholukemaksi jäi noin 11 minuutin ottelukohtaisella keskiarvolla –5. Nurmisen mukaan hän ei kyennyt tuomaan pudotuspeleissä Jukureille lisäarvoa ja Mäkiaho pelasi kuudesta puolivälieräottelusta vain kolmessa.[21]

Mäkiaho siirtyi kaudeksi 2024–2025 kaksivuotisella sopimuksella Helsingin IFK:n SM-liigajoukkueeseen.[22] Syyskuun 2024 lopulla hän joutui kahdeksaksi viikoksi sivuun loukkaantumisen vuoksi.[23] Mäkiaho pelasi runkosarjassa 42 ottelua ja hän teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 8+10=18.[3] Tammikuussa 2025 Ilta-Sanomien toimittaja Sasha Huttunen arvioi hänen kautensa olevan räikeä pettymys, kun Mäkiaho teki 27 ensimmäiseen otteluunsa vain yhdeksän tehopistettä ja korosti hänen virhealttiuttaan ottelussa JYPiä vastaan. Huttusen mukaan Mäkiaho oli vielä edellisellä kaudella lupaava laituri, jonka peli perustui vahvaan kiekonsuojaamiseen.[24]

Pelityyli

muokkaa

Mäkiaho on maininnut vahvuuksikseen hyökkäyspään pelaamisen, peliälyn sekä syöttö- ja maalintekotaidon. Kehitettäviksi ominaisuuksiksi hän on maininnut kamppailutaidon ja -kovuuden ja oman pään puolustamisen.[25]

Muuta

muokkaa

Mäkiahon isä Toni pelasi omalla urallaan hyökkääjänä pudotuspelit mukaan lukien yhteensä 720 SM-liigaottelua. Hän loi pääsarjauraa myös Ruotsissa, Sveitsissä, Venäjällä ja Slovakiassa. Toni kuului myös Suomen vuoden 1998 MM-hopeaa voittaneeseen joukkueeseen. Hän on myöhemmin valmentanut Danielia Bluesissa B-junioriksi asti.[26] Danielin äidinisä oli jääkiekkovaikuttaja Frank Moberg, joka on aateloitu Suomen Jääkiekkoleijonaksi numerolla 125.[27]

Daniel Mäkiaho harrasti lapsena myös jalkapalloa.[25] Hän on harrastanut myös tennistä ja golfia.[1]

Tilastot

muokkaa
    Runkosarja   Pudotuspelit
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM
2019–2020 Kiekko-Espoo A-SM 52 14 30 44 14 – – – – –
2020–2021 HPK U20-SM 4 1 4 5 0 – – – – –
HPK SM-liiga 8 0 0 0 2 – – – – –
FPS Mestis 5 1 0 1 0 – – – – –
2021–2022 HPK U20-SM 26 9 18 27 12 – – – – –
HPK SM-liiga 2 0 0 0 2 – – – – –
FPS Mestis 2 1 1 2 0 – – – – –
2022–2023 Jukurit SM-liiga 38 6 7 13 2 – – – – –
2023–2024 Jukurit SM-liiga 44 7 10 17 6 3 0 0 0 0
2024–2025 HIFK SM-liiga 42 8 10 18 8 4 1 0 1 0
5 kautta yhteensä SM-liiga 134 21 27 48 20 7 1 0 1 0
2 kautta yhteensä Mestis 7 2 1 3 0 – – – – –

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Leppänen, Marko: Isä on jäähykuningas Toni Mäkiaho, isoisä HIFK-suuruus Frank Moberg – Daniel, 19, omanlaisellaan polulla SM-liigassa: ”Frank ymmärsi seuravalinnan” MTVuutiset.fi. 5.10.2020. Telia Company AB. Viitattu 23.4.2023.
  2. ↑ a b Tilastot - Daniel Mäkiaho liiga.fi. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 23.4.2023.
  3. ↑ a b c d e f Daniel Mäkiaho Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  4. ↑ Elite Prospects - HIFK U16 eliteprospects.com. Everysport Media Group. Viitattu 7.10.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Elite Prospects - U18 SM-sarja Stats 2018-2019 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 7.10.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Elite Prospects - Kiekko-Espoo U20 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 7.10.2020. (englanniksi)
  7. ↑ HPK julkaisi viisikollisen uusia pelaajia – Ville Koistinen palaa Liigaan Jatkoaika.com. 23.3.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 7.10.2020.
  8. ↑ Ässät - HPK, 7.10.2020 liiga.fi. 7.10.2020. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 7.10.2020.
  9. ↑ Ässät - HPK, 7.10.2020 liiga.fi. 7.10.2020. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 7.10.2020.
  10. ↑ HPK - Lukko, 9.10.2020 liiga.fi. 7.10.2020. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 10.10.2020.
  11. ↑ HPK - Lukko, 9.10.2020 liiga.fi. 9.10.2020. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 10.10.2020.
  12. ↑ HPK:lla loukkaantumishuolia – Jere Innala sivussa viikon, Ossi Ikosen vamma vaatii kuukauden huilin Jatkoaika.com. 16.11.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.4.2021.
  13. ↑ Jere Jokinen loppukauden FPS:ssa forssanpalloseura.fi. 1.3.2021. Forssan Palloseura Ry. Viitattu 2.3.2021.
  14. ↑ Elite Prospects - HPK U20 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 26.4.2022. (englanniksi)
  15. ↑ Steve Moses HPK:n hyökkäykseen − norjalaisnuorukaiselle ja omalle juniorille myös sopimukset Jatkoaika.com. 16.5.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 17.5.2022.
  16. ↑ HPK:sta lähtenyt Daniel Mäkiaho Jukurien hyökkäykseen Jatkoaika.com. 19.5.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 19.5.2022.
  17. ↑ Matches championshockeyleague.com. 4.9.2022. Champions Hockey League (CHL) AG. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Jukurit - KooKoo, 14.9.2022 liiga.fi. 14.9.2022. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 14.9.2022.
  19. ↑ Nikulin, Antti: Daniel Mäkiaho ja Hannes Häkkilä jatkavat Jukureissa myös ensi kaudella Jatkoaika.com. 24.1.2023. Jatkoaika r.y. Viitattu 24.1.2023.
  20. ↑ Jukurit - HIFK, 29.11.2023 liiga.fi. 29.11.2023. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 30.11.2023.
  21. ↑ Nurminen, Veikko: Jukurien sonnit ja vasikat, 2023−24: Pelaajat ja peli kehittyivät, mutta tulos jäi odotuksiin nähden piippuun Jatkoaika.com. 7.4.2024. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.5.2024.
  22. ↑ Perälä, Joni: HIFK julkaisi sopimuksia – Petr Kodýtek, Ronald Knot, Juhani Jasu ja Daniel Mäkiaho uusina vahvistuksina mukaan Jatkoaika.com. 16.5.2024. Jatkoaika r.y. Viitattu 17.5.2024.
  23. ↑ Kiviniemi, Konsta: HIFK sai ikäviä loukkaantumisuutisia – Jasu sivussa miltei puoli vuotta, myös Mäkiaholle pitkä huili Jatkoaika.com. 27.9.2024. Jatkoaika r.y. Viitattu 5.6.2025.
  24. ↑ Hoffrén, Sami; Touru, Ville; Huttunen, Sasha: SM-liigatuomio: HIFK:n legendan pojasta on paljastunut kiusallinen totuus is.fi. 29.1.2025. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 5.6.2025.
  25. ↑ a b Savolainen, Samuel: Daniel Mäkiaho siirtyi isänsä Tonin jalanjäljissä HPK-paitaan – "Pidemmällä tähtäimellä tavoitteeni on NHL" hameensanomat.fi. 24.3.2020. Hämeen Media Oy. Viitattu 7.10.2020.
  26. ↑ Toni Mäkiaho Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  27. ↑ Elite Prospects - Frank Moberg Team Staff Profile eliteprospects.com. Everysport Media Group. Viitattu 7.10.2020. (englanniksi)
HIFK – SM-liiga

2 Martin (A) | 3 Knot | 4 Nykyri | 6 Sund | 8 Nurmi | 10 Vesalainen (A) | 11 Melart (C) | 14 Manninen | 15 Somppi | 18 Roine | 19 Lundell | 21 Lehterä (A) | 30 Taponen | 33 Kiviharju | 37 Vanhanen | 40 Lindbohm (A) | 43 Marleau | 45 Åsten | 46 Kuhta | 47 Komarov | 50 Eliáš | 52 Palmu | 54 Somervuori | 55 Piironen | 61 Jasu | 63 Mieho | 71 Mäkiaho | 76 Arkko | 77 Kodýtek | 78 Seppälä | 79 Hartikainen | 81 Pakarinen (A) | 82 Karjalainen | 83 Luhanka | 85 Jalasti | 88 Rask | 90 Vinni | 92 Hovinen | 98 Larsen | -- Kähkönen
Valmentajat Peltonen – Ojanen – Tilkanen – Lundell – Halttunen – Kuhta – Mali

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Daniel_Mäkiaho&oldid=23341121”