Avaa päävalikko
Daniel Libeskind vuonna 2006.

Daniel Libeskind (s. 12. toukokuuta 1946 Łódź, Puola)[1] on yhdysvaltalainen arkkitehti, filosofi, muusikko ja taiteilija. Hänet nosti maailmanmaineeseen Berliinin juutalaismuseon suunnitteleminen.

Libeskind on puolanjuutalaista syntyperää. Perhe muutti Yhdysvaltoihin Danielin ollessa 13-vuotias, ja vuonna 1965 hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden.[2][1]

UraMuokkaa

Libeskind on opiskellut musiikkia Israelissa. Yhdysvalloissa hän on opiskellut Bronx High School of Sciencessa ja sen jälkeen arkkitehtuuria New Yorkissa Cooper Union -collegessa ja Essexin yliopistossa Britanniassa.

Yhdessä vaimonsa Nina Lewis-Libeskindin[3] kanssa hän perusti 1989 Berliiniin arkkitehtitoimistonsa Studio Daniel Libeskind (SDL), mutta siirsi päätoimipisteensä New Yorkiin voitettuaan 2003 WTC:n Ground Zeron yleissuunnittelukilpailun. Euroopan toimipiste on Zürichissa Sveitsissä.

Vuonna 1985 Libeskind voitti Venetsian biennaalissa Leone di Petra -palkinnon. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Berliinin juutalaismuseo, Denverin taidemuseo, Manchesterin Imperial War Museum North ja San Franciscon The Contemporary Jewish Museum -museot.

Libeskind voitti tuhoutuneen World Trade Centerin alueen Ground Zeron yleissuunnittelusta järjestetyn kilpailun 2003. Itse World Trade Centerin tilalle piti rakentaa hänen suunnittelemansa Freedom Tower, mutta rahoittaja vaihtoi suunnittelijaa.[2]

Libeskind on myös suunnitellut Varsovan keskustaan korkean lasisen pilvenpiirtäjän, jonne tulee asuinhuoneistoja ja alakertaan taidegalleria.

Libeskind on vieraillut Suomessa useasti. Hän pitää Alvar Aallon suunnittelemaa Enso-Gutzeitin toimitaloa yhtenä tämän mestariteoksista. Aallon arkkitehtuurin lisäksi hän on kiinnostunut Raili ja Reima Pietilän arkkitehtuurista.[2]

Libeskind on mukana myös Tampereen uuden monitoimiareenan alueen suunnittelutyössä, tehtävänään lähinnä jalostaa jo tehtyä työtä ja ottaa kantaa arkkitehtuuriin ja kaupunkikuvaan.[4]

Libeskindillä ja hänen vaimollaan Nina Lewis Libeskindillä on kolme lasta.

Näkemyksiä arkkitehtuuristaMuokkaa

Libeskindin mielestä kohteen suunnittelua ei pidä aloittaa kysymyksellä ”voiko tämän toteuttaa”, vaan pitää olla viaton ja naivi luodakseen jotakin kokonaan uutta. Arkkitehdin tulee havaita ennakolta kaikki hankaluudet ja siinä auttaa hyvä tietämys alueen historiasta. Rakennushankkeen toteutuksen pitää syntyä paikan omasta ilmapiiristä. Sen näkemiseen voidaan tarvita ulkopuolista henkilöä, sillä paikallisilla ihmisillä voi olla rajoitteita havainnoissaan.[1]

Kaupungin täytyy kehittyä koko ajan. Se on kuin ihminen, joka ilman mielikuvitusta ja työtä jähmettyy, toteaa Libeskind. Hänen mielestään korkeat rakennukset eivät ole arkkitehtuurin pöyhkeyttä, vaan kestävää kehitystä. Näin voidaan luoda standardi 2000-lukua varten.[1]

Libeskindin suunnittelema rakennus näyttää Libeskindin suunnittelemalta, sillä huippuarkkitehdilla on tunnistettava kädenjälki. Sille ei vain voi mitään, hän sanoo. Jos kuuntelee Mozartin sävellystä, tietää ettei se ole Beethovenin kappale. Vain komiteoiden suunnittelemat talot ovat vailla kädenjälkeä.[1]

Rakennushanketta ei voi kopioida tarkalleen samanlaisen toisesta paikasta toiseen vaikka yrittäisi, sillä ihmismieleen vaikuttaa se missä on ja mitä kokee. Niin tapahtuu myös rakennukselle.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Högmander, Jutta: Tähden visio muuttuu todeksi. Aamulehti, 31.8.2019, s. A4–A5. Tampere: Alma Media Kustannus Oy. ISSN 0355-6913.
  2. a b c Pöppönen, Hannu: Sana on vapaa arkkitehtuurissa. Helsingin Sanomat 28.4.2010, s. C 1.
  3. Observer
  4. Tähtiarkkitehti palkattiin suunnittelemaan Tampereen Keskusareenaa Aamulehti. 23.6.2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa