Wikipedia

Dža Lama

kalmukialainen seikkailija ja sotapäällikkö

Dža Lama, tunnettiin myös nimellä Dambijantsan (1862–1922[1]) oli seikkailija ja sotapäällikkö, joka taisteli Kiinan Qing-dynastian joukkoja vastaan Mongolian länsiosissa vuosien 1890 ja 1922 välillä. Kostaja-laman ja kahden kamelin laman nimillä myös tunnettu Dža Lama väitti olleensa buddhalainen lama, joskaan tästä ei olemassa mitään varmoja todisteita. Hän väitti olleensa myös oirattien Khoid-heimoon kuuluneen prinssi Amursanan (1723–1757) pojanpoika. Amursana johti 1757 mongolien viimeistä suurta kansannousua Qing-dynastiaa vastaan. Myöhemmin Dža Lama väitti olevansa Amursanan reinkarnaatio. Vuonna 1912 Dža Lama oli yksi niiden mongolijoukkojen komentajista, jotka valtasivat Mongolian länsiosassa sijaitsevan Kobdon kaupungin tuhoten siellä olleen kiinalaisvaruskunnan ja päättivät samalla Kiinan vallan alueella.[2]

Dža Lama

Syntyperä muokkaa

Dža Lama väitti useissa yhteyksissä olevansa Venäjän keisarikunnan alamainen ja kuuluvansa kalmukkeihin. Hänen todellista syntyperäänsä ei tunneta mutta yleisesti on hyväksytty että hänen oikea nimensä oli Dambijantsan ja että hän oli syntynyt vuoden 1862 tienoilla Astrakanin alueella Volgan alajuoksulla. Häntä kuvattiin fanaattiseksi tsaari-Venäjän, Neuvosto-Venäjän ja Kiinan vastustajaksi.

Dža Lama tuli 1860-luvun lopulla munkkioppilaaksi Pekingin pohjoispuolella Sisä-Mongoliassa sijainneeseen Dolonnuurin buddhalaisluostariin. Hän menestyi niin hyvin opinnoissaan että pääsi siirtymään Lhasassa Tiibetissä sijainneeseen Drepungin luostariin. Dža Lama vietti Drepungin luostarissa useita vuosia ja perehtyi siellä buddhalaiseen metafysiikkaan ja tantraoppeihin. Dža Laman luostariura katkesi kuitenkin kun hänen täytyi paeta Lhasasta surmattuaan luostarissa huonetoverinsa riidan jälkeen. Hänen kerrotaan siirtyneen sitten Intiaan, jossa hän hankki taitonsa muun muassa hypnoosin, selvänäön, ajatustenluvun ja ennustamisen aloilta. Dža Lama palasi Venäjälle luultavasti 1880-luvun alussa. Hän liittyi venäläisen tutkimusmatkailijan Nikolai Prževalskin retkikuntaan aseistettuna vartiomiehenä käyttäen nimeä Irinchinov. Retkikunta matkasi 1883–1885 Kjahtasta poikki Gobin autiomaan Alašaniin ja itäisille Tienšanin-vuorille ja Yangtze-joelle saakka ja palasi Hotanin kautta Issyk Kul-järvelle. Muuten Dža Laman vaiheista 1880-luvulla ei tiedetä mitään varmaa.[3]

Dža Laman uskotaan tulleen ensimmäisen kerran Mongoliaan vuonna 1890. Qing-dynastian viranomaiset pidättivät hänet kesällä 1890 kun hän oli kampanjoinut Qing-dynastian valtaa vastaan Mongoliassa, mutta hän vältti vankeuden kun Venäjän Ikh Khüreessa (nykyinen Ulan-Bator) asunut konsuli tunnisti hänet Amur Sanaev nimiseksi Astrakanin alueelta kotoisin olevaksi kalmukiksi ja Venäjän kansalaiseksi. Dža Lama vapautettiin tämän jälkeen ja karkotettiin takaisin Venäjälle. Syksyllä 1891 hän oli kuitenkin jo palannut takaisin Mongoliaan ja levitti siellä mantsujen vastaista propagandaa. Dža Lama pidätettiin kahdesti ja karkotettiin Venäjälle. Vuonna 1910 hän saapui Sinkiangiin siellä asuneen oiratteihin kuuluneen Torghut-heimon keskuuteen.

Mongolian itsenäisyystaistelu muokkaa

Vuonna 1911 Mongolian itäosassa asuneet Khalkha-mongolit nousivat Bogd Khan johtajanaan kapinaan ja vapautuivat Qing-dynastian vallasta. Qing-dynastian joukot hallitsivat kuitenkin edelleen Mongolian länsiosia. Dža Lama palasi keväällä 1912 ja ilmoitti tulleensa vapauttamaan länsi-Mongolian Kiinan vallasta. Hän kokosi oman sotajoukon johon liittyi muita mongoleja ja tämä joukko valtasi Uliastain, Ulaangomin ja viimeksi elokuussa 1912 Kobdon kaupungin. Ferdynand Ossendowskin kuvauksen mukaan Dža Laman kerrottiin yliluonnollisten näkyjen avulla innostaneen mongolit hyökkäykseen Kobdon kiinalaisvaruskunnan linnoitusta vastaan. Kobdon valtauksen jälkeen Dža Laman joukot surmasivat julmasti suurimman osan vangiksi jääneistä mantsuvaruskunnan sotilaista ja kaupungissa asuneista siviileihin kuuluneita kiinalaiskauppiaista. Dža Lama kohteli julmasi myös kazakkeihin kuuluneita vankejaan. [2]

Dža Laman julmuudesta on olemassa useita kuvauksia. Kobdon valtauksen jälkeen hän vihki mongolien ratsurykmenttien liput ihmisverellä avaamalla itse viideltä kiinalaisvangilta rinnan, tempaamalla sydämen irti elävästä ruumiista ja kirjoittamalla siitä suihkuavalla verellä taikasanat lippuihin. Toisilta vangeilta hän laski veren hopealla silattuun pääkallokuppiin ja sirotti siitä verta sotilaidensa päälle. Dža Laman kerrottiin myös nylkeneen kazakkivihollisiaan ja ripustaneen heidän nahkansa jurttansa seinille.[2]

Ossendowski kertoi tavanneensa Tushegoun Lamaksi kutsumansa Dža Laman Mongoliassa vuonna 1921 ja saaneensa todistuksen hänen hypnoottisista kyvyistään. Dža Lama kertoi Ossendowskille olevansa ainoa elossa oleva Agarthan maanalaisessa valtakunnassa vieraillut ihminen ja tämän vuoksi Dalai-lama kunnioitti häntä ja Bogd Khan pelkäsi häntä. Dža Lama sanoi ettei hän ollut kuitenkaan munkki vaan soturi ja kostaja.[4]

Bogd Khan myönsi Dža Lamalle korkeita uskonnollisia ja aatelisarvoja hänen sotilaallisten saavutustensa vuoksi. Voittojensa ansiosta Dža Lama sai maineen sotapäällikkönä ja buddhalaisena sotilasmunkkina. Hänestä tuli läntisen Mongolian sotilaskuvernööri ja hän hallitsi aluettaan itsevaltaisesti pelon ja väkivallan avulla. Dža Lama suunnitteli yhdistävänsä oiraatit perustamalla uudelleen Zungarin kaanikunnan keskuspaikkaanaan Kobdo. Kaanikuntaan olisi kuulunut länsi-Kiinan, Mongolian ja Altain alueella asuneita oiratteihin kuuluneita paimentolaisia.

Pidätys ja paluu Mongoliaan muokkaa

Siperialaiset kasakat pidättivät helmikuussa 1914 Dža Laman Venäjän Kobdon konsulaatin virkailijoiden käskystä. Konsulaattiin oli tullut alueen mongoliaatelisilta useita valituksia Dža Laman itsevaltaisesta toiminnasta ja käytöksestä. Dža Lama oli vuoden verran vangittuna Tomskissa ja myöhemmin hänet siirrettiin Irkutskiin. Vuonna 1916 hän palasi kotiseudulleen alisen Volgan alueelle mutta palasi takaisin Mongoliaan kesällä 1918. Kun hän kieltäytyi tunnustamasta Bogd Khanin valtaa Mongoliasta hänestä annettiin useita pidätysmääräyksiä. Dža Lama onnistui kuitenkin välttämään ja hän vetäytyi Gobin autiomaahan Mongolian ja Kiinaan kuuluneiden Sinkiangin ja Kansun maakuntien raja-alueelle. Täältä käsin hän värväsi itselleen kannattajia ja kiristi tai ryösti alueen läpi kulkeneita karavaaneja. Dža Lama sai muun muassa haltuunsa suuren määrän kultaa ja hopeaa ryöstettyään tiibettiläisten kauppiaiden karavaanin. Dža Lama palkkasi 1918 myös kiinalaisia tuottamaan oopiumia. Dža Laman päämajana tässä vaiheessa oli Kiinan puolella Kansun maakunnassa sijainnut Gongpochuan linnoitus.[5]

Vuonna 1920 Dža Lama surmasi kaikki paroni Roman von Ungern-Sternbergin Lhasaan Tiibettiin lähettämän valtuuskunnan jäsenet. Ungern-Sternberg oli ihaillut Dža Lamaa mutta kun paroni saapui Mongoliaan Dža Lama suhtautui häneen vihamielisesti eikä halunnut olla yhteistyössä hänen kanssaan.

Viimeiset vaiheet muokkaa

Vuonna 1921 Mongolian uusi kommunistihallinto päätti kukistaa Dža Laman, joka operoi edelleen itsenäisesti joukkoineen Gobin autiomaassa olleelta tukialueeltaan käsin. Vuonna 1922 Mongolian kansanarmeijaa johtanut Damdiny Sühbaatar määräsi Dža Laman pidätettäväksi. Ulan-Batorin alueen poliisipäällikkö Baldandorj onnistui pääsemään Dža Laman leiriin esiintymällä Bogd Khanin lähettiläänä. Hän surmasi Dža Laman ampumalla ja irrotti sitten tämän pään ruumiista. Dža Laman joukot hajaantuivat johtajansa kuoltua. Dža Laman pää oli julkisesti esillä ensin Uliastaissa ja sitten Ulan-Batorissa. Myöhemmin pää tuotiin Pietariin ja liitettiin Eremitaašin Kunstkameran kokoelmiin (Numero 3394, erään mongolin pää).

Kirjallisuutta muokkaa

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Ja Lama
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dža_Lama&oldid=21545744”