Cristóbal Balenciaga
Cristóbal Balenciaga Eizaguirre (21. tammikuuta 1895 Guetaria,[1][2] Gipozkoa, Baskimaa, Espanja – 23. maaliskuuta 1972 Xàbia, Valencia, Espanja) oli espanjalais-baskilainen muotisuunnittelija.[3]
Suku ja koulutus muokkaa
Cristóbal Balenciagan vanhemmat olivat kalastaja[4][2][5]/merikapteeni[3] José Balenciaga Basurto, joka kuoli kun poika oli 10[3]/11-vuotias[5] ja ompelijatar Martina Eizaguirre Embil.[4] Lapsena Balenciaga vietti usein aikaa äitinsä kanssa tämän työskennellessä ompelutöiden parissa,[1] joita hän teki elättääkseen perheensä miehensä kuoleman jälkeen.[3] 12-vuotiaana[5] Cristóbal aloitti räätälin oppipoikana.[6] Hän kävi ensimmäisen kerran Pariisissa 15-vuotiaana vuonna 1915, mikä teki häneen lähtemättömän vaikutuksen ja päätöksen tulla muotisuunnittelijaksi.[3]
Lapsena Cristóbal nähtiin usein San Sebastiánin englantilaistyylisissä räätälinliikkeissä, pakkomielteenään oppia puvun leikkauksen ja rakenteen yksityiskohdat. 13-vuotiaana hän lähestyi markiisitar de Casa Torresia, yhtä niistä naisista, joiden perheille[5] hänen äitinsä ompeli ja ehdotti tälle kopion tekemistä mallista, joka tällä oli yllään. Markiisitar suostui ja nuorella Balenciagalla oli hallussaan instrumentti, jolla hän oppi rakentamaan mekkoa sisältä ulospäin.[2] Markiisitar de Casa Torresista, kotikaupungin merkittävimmästä aatelisnaisesta, tuli hänen asiakkaansa ja suojelijansa. Hän lähetti Cristóbalin Madridiin, missä tämä valmistui räätäliksi.[1]
Muotiliikkeet Espanjassa muokkaa
Lähes synnynnäisestä räätälintyön ja ompelun taidosta tuli se, mikä erotti Balenciagan muista muotisuunnittelijoista: kukaan muu ei osannut ommella pukua, tuntenut kankaiden laskeutumista, liikkumista ja mukautumiskykyä. Hän oli tekstiiliinsinööri ilman mitään muodollisia opintoja. Sisarustensa avulla ("he olivat erittäin vastahakoisia", eräs asiakas kertoi) hän keräsi tarpeeksi pääomaa avatakseen myymälöitä San Sebastiánissa, Madridissa ja Barcelonassa nimellä Eisa Costura,[5] kunnianosoituksena äitinsä suvulle.[2]
Balenciaga menestyi uransa alkuaikoina ja hän oli Espanjan johtava suunnittelija 15 vuoden ajan. Hän avasi 20[3]/22-vuotiaana[5] muotiputiikin suosittuun merenrantalomakohteeseen San Sebastiániin Baskimaahan vuonna 1915/[6]1919, joka laajeni käsittämään myös sivuliikkeen Eisa Madridissa ja Barcelonassa. Vuonna 1924 hänellä oli palveluksessaan jo 71 työntekijää.[5] Espanjan kuninkaallinen perhe ja aristokratia käyttivät hänen asujaan, mutta Espanjan sisällissota pakotti hänet sulkemaan kaikki myymälänsä vuonna 1937.[1]
Muotitalo Ranskassa muokkaa
Cristóbal Balenciaga pakeni Espanjan sisällissotaa Ranskaan ja avasi nimeään kantavan muotitalon Pariisiin elokuussa 1937 osoitteessa 10, Avenue George V.[1] Hän tuli tunnetuksi veistoksellisista ja modernin naisellisista vaatteistaan.[3] Hänen asiakkaisiinsa kuuluivat mm. Grace Kelly ja Belgian kuningatar Fabiola.[4]
Vasta sodan jälkeisinä vuosina hänen erittäin omaperäisten suunnitelmiensa kekseliäisyys tuli näkyviin täydessä mittakaavassa. Vuonna 1951 hän muutti siluetin täysin, levensi olkapäitä ja poisti vyötärön. Vuonna 1955 hän suunnitteli tunikamekon, josta kehittyi myöhemmin vuonna 1957 esitelty paitapuku (chemise). Vuonna 1959 hänen työnsä huipentui empire-linjaisiin korkeavyötäröisiin mekkoihin ja kimonomallisiin takkeihin.[1]
30 vuoden ajan hänen kokoelmissaan oli ylellisen tyylikkäitä mekkoja ja pukuja. Balenciaga teki 1950-luvun lopulla suosituksi päällysviitan, leveät vaatteet ilman vyötärölinjaa sekä muovin käyttö sadeasuissa 1960-luvun puolivälissä.[3] Hän käytti yleensä mustia ja jäykkiä kankaita joista hän loi Espanjan hovin 1500-luvun ankaralinjaista renessanssimuotia muistuttavia dramaattisia viittoja ja takkeja.[6][1] Hän sai innoituksensa suoraan Diego Velázquesin prinsessaa esittävästä maalauksesta pukuunsa "Infanta" ja härkätaistelijan raskaasti kirjaillusta jakusta "valon jakku" asuunsa.[1]
_(35878382125).jpg)
Vuonna 1960 hän suunnitteli hääpuvun Fabiola de Mora y Aragónille, tämän avioituessa Belgian kuningas Baudouinin kanssa.[7] Hän loi monia malleja seurapiirinainen Aline Griffithille, diplomaatti Margarita Salaverría Galárragalle ja suunnittelija Meye Allende de Maierille pitäen heitä muusinaan. Hän opetti muotisuunnittelun kursseilla ja inspiroi muita suunnittelijoita, kuten Oscar de la Renta, André Courrègesia,[6] Emanuel Ungaroa,[6] Mila Schöniä ja Hubert de Givenchyä.[1] Hänen usein vaatimattomia, mutta veistoksellisia luomuksiaan pidettiin haute couture -mestariteoksina 1950- ja 1960-luvuilla.
Hänen tunnetuimpia asiakkaitaan olivat Mona von Bismarck,[2] Gloria Guinness,[1] Pauline de Rotschild,[2] Grace Kelly, Ava Gardner, Audrey Hepburn, Marlene Dietrich,[2] Greta Garbo[2] ja Jacqueline Kennedy.
Balenciaga sulki muotitalonsa vuonna 1968,[3] koska vastusti valmisvaate-ideaa eli prêt-a-porter, joka oli juuri esitelty Pariisissa. "Ei ole enää jäljellä ketään, jota pukea", hän synkisteli. Viimeiset vuotensa hän vietti Espanjassa Altean kaupungissa, maalaten ja ystäviään tavaten.[4]
Ainoana poikkeuksena neljä vuotta eläkkeelle jäämisensä jälkeen hän otti vastaan hääpuvun suunnittelutyön Carmen Martínez-Bordiúlle, joka oli erään hänen tärkeimmän asiakkaansa Carmen Franco y Polon[2] tytär ja diktaattori Francisco Francon tyttärentytär. Alfonso de Borbón y Dampierren, Espanjan maanpaossa olevan kuninkaan Alfonso XIII:n pojanpojan ja Francon tyttärentyttären häitä vietettiin 8. maaliskuuta 1972, ja Carmen Martínez-Bordiún hääpuku oli Balenciagan viimeinen suunnittelutyö, joka valmistui vain muutamia viikkoja ennen hänen kuolemaansa.[8]
Perintö muokkaa
Kun Balenciaga kuoli 23. maaliskuuta 1972 sydänkohtaukseen 77-vuotiaana, muotilehdet julistivat kuninkaan kuolleen. Lapsettomana kuolleen suunnittelijan perhe myi oikeudet Balenciagan nimeen vuonna 1986.[4]
Muotitalo avattiin uudelleen vuonna 1986 ja sen nykyinen pääsuunnittelija on Demna Gvasalia.[9][10] Ennen Gvasaliaa taiteellisena johtajana toimi Alexander Wang. Nykyisin Louis Vuittonin pääsuunnittelijana toimiva Nicolas Ghesquière toimi ennen Wangia Balenciagan muotitalon taiteellisena johtajana.[9]
Yksityiselämä muokkaa
Balenciagan puoliso, puolalais-ranskalainen aristokraatti Wlazio D’Attainville menehtyi yllättäen 49-vuotiaana vuonna 1948 ja surun murtama Balenciaga halusi lopettaa uransa ja vetäytyä munkkiluostariin. Kerrotaan, että ystävä Christian Dior olisi rientänyt hätiin ja taivutellut Balenciagaa jatkamaan. Tämän jälkeen hän asui yhdessä oikean kätensä, assistentti Ramón Esparzan kanssa.[4]
Aiheesta lisää muokkaa
- CRISTÓBAL BALENCIAGA MUSEOA - Cristóbal Balenciagan museo Guetariassa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j Authors: Beth Duncuff Charleston: Cristobal Balenciaga (1895–1972) | Essay | The Metropolitan Museum of Art | Heilbrunn Timeline of Art History The Met’s Heilbrunn Timeline of Art History. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Condé Nast: El hijo de un pescador que se convirtió en el diseñador español más famoso de la historia Vanity Fair. 9.12.2016. Viitattu 15.4.2024. (espanjaksi)
- ↑ a b c d e f g h i Cristóbal Balenciaga | Fashion, Couture, Haute Couture | Britannica www.britannica.com. 19.3.2024. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Niina Enqvist: Cristóbal Balenciaga rakastui päätä pahkaa komeaan aateliseen – vei salaisuudet hautaansa Ilta-Sanomat. 19.1.2024. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ a b c d e f g CRISTÓBAL BALENCIAGA MUSEOA www.cristobalbalenciagamuseoa.com: Cristóbal Balenciaga Cristóbal Balenciaga Museoa. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Cristóbal Balenciaga - Victoria and Albert Museum web.archive.org. 23.11.2007. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ CRISTÓBAL BALENCIAGA MUSEOA www.cristobalbalenciagamuseoa.com: Fabiola from Belgium. A royal wedding Cristóbal Balenciaga Museoa. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Condé Nast: El look nupcial de Carmen Martínez-Bordiú cumple 50 años: el último vestido de Balenciaga y una tiara de… ¿esmeraldas? Vanity Fair. 8.3.2022. Viitattu 15.4.2024. (espanjaksi)
- ↑ a b Balenciaga, FMD Fashion database. Viitattu 10.6.2014.
- ↑ Alexander Wang's 'iconic' Balenciaga scent, The Sun Daily 9.6.2014.