Creta (provinssi)

Creta (lat. Provincia Creta) oli Rooman valtakunnan provinssi, joka käsitti nimensä mukaisesti Kreetan (lat. Creta) saaren Kreikassa. Se oli mahdollisesti olemassa jo ensimmäisellä vuosisadalla eaa. ja varmuudella myöhäisroomalaisella kaudella sen jälkeen, kun se erotettiin Creta et Cyrenen provinssista.[1][2][3]

Creta
Provincia Creta
Rooman provinssi
SPQRomani stable.svg
Valtio Rooman valtakunta
Itä-Rooma
Prefektuuri Italia, Illyricum et Africa
Illyricum
Diokeesi Moesia (n. 293–395)
Macedonia (n. 395–)
Nykyinen valtio/alue Kreikka (Kreeta)
Perustettu ajoittain vuosien 67–27 eaa. välillä, uudestaan n. 293–305
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Gortyn

MaantiedeMuokkaa

Katso myös: Antiikin Kreeta

Cretan provinssi käsitti koko Kreetan (lat. Creta) saaren, joka sijaitsee Egeanmeren (lat. Aegaeum mare) etelälaidalla. Provinssin hallinnollinen keskus oli Gortyn.[4] Knossos oli roomalainen colonia.[2] Hierokleen Synekdemoksen mukaan Kreetalla oli vielä 500-luvulla 22 kaupunkia.[4] 300-luvulle ajoittuvassa Tabula Peutingerianassa esiintyy 18 kreetalaista kaupunkivaltiolta, joista suuremmiksi on merkitty Gortyn (Gortys), Hierapytna (Hiera), Kydonia (Cydenea) ja Kisamos (Cisamos). Näistä Gortyn esiintyy pääteiden risteyskohtana ja selvästi saaren paitsi poliittisena myös talouskeskuksena myöhäisantiikin aikana.[2] Saaren antiikin aikaista asutustilannetta valottaa myös muun muassa Stadiasmus Maris Magni.[4]

KaupunkejaMuokkaa

Cretan provinssin eli Kreetan saaren roomalaisaikaisia kaupunkeja olivat muun muassa (suluissa latinankielinen nimi, mikäli eri):[5]

HistoriaMuokkaa

Roomalaiset valtasivat Kreetan saaren vuosina 69–67 eaa. Metellus Creticuksen johdolla. Viimeisinä kukistuivat Eleuthernan, Lappan ja Hierapytnan kaupungit.[2]

Kreetan asema roomalaisen kauden alussa on epäselvä. Jossakin välissä saari liitettiin Cyrenaican provinssiin, jonka nimeksi tuli tämän jälkeen Creta et Cyrene.[6] Tämä on tapahtunut viimeistään vuonna 27 eaa., mutta joskus katsotaan, että se olisi tapahtunut jo vuonna 67 eaa.[2] Toisaalta saari vaikuttaa muodostaneen oman Cyrenaicasta erillisen Cretan provinssinsa ajoittain vuosien 67–27 eaa. välillä. Cretan provinssi vaikuttaisi olleen olemassa ainakin jossain vaiheessa vuosien 52–49 eaa. ja 44–43 eaa. tienoilla.[2] Cretan provinssin ensimmäinen kuvernööri saattoi olla Cn. Tremellius Scrofa.[2][7] Vuonna 44 eaa. Cretan provinssi annettiin Brutukselle, samalla kun Cyrenaica annettiin Cassiukselle, mutta kummatkaan eivät koskaan saapuneet provinsseihinsa vaan taistelivat asemastaan niiden ulkopuolella.[2]

Kreetan asema on erityisen epäselvä sen jälkeen kun Marcus Antonius hallinnoi valtakunnan itäosia 30-luvulla eaa. Hän vaikuttaa antaneen Cyrenaican ja Kreetan itäosan Kleopatralle. Toisaalta saarta tai osaa siitä hallitsi vuosien 43 ja 31 eaa. välillä Kretaieis-liitto, jonka Antonius saattoi perustaa, ja jonka johtajana toimi Kydas Kretarkki.[2]

Joka tapauksessa Cretan provinssia ei ollut yli kolmeensataan vuoteen vuoden 27 eaa. jälkeen. Provinssi perustettiin uudelleen viimeistään keisari Diocletianuksen aikana vuonna 293–305.[2] Tuolloin Creta et Cyrenen provinssi jaettiin kolmeksi provinssiksi, joista Creta oli yksi.[1][4]

On kuitenkin merkkejä siitä, että tosiasiallisesti Cyrenaica ja Creta oli erotettu hallinnollisesti jo aiemmin, Septimius Severuksen aikana vuosien 198–204 välillä. Tähän viittaa muun muassa se, että tuon ajan jälkeen prokuraattorit vaikuttavat johtaneen vain Cyrenaicaa, kun taas Cretaa johti kvestori. Severus Alexander perui eron, mutta se vaikuttaa astuneen voimaan jälleen hänen kautensa jälkeen vuosien 238–244 välillä.[2]

Uusi Cretan provinssi kuului vuodesta 293 lähtien alun perin Moesian diokeesiin. 300-luvulla se kuului välillä Italia, Illyricum et African prefektuuriin ja välillä Illyricumin prefektuuriin. Mahdollisesti jo Konstantinus Suuren ajasta lähtien provinssi kuului Macedonian diokeesiin.[4][2] Rooman valtakunnan jaon jälkeen vuodesta 395 provinssi oli osa Itä-Roomaa ja kuului Illyricumin prefektuuriin ja viimeistään nyt Macedonian diokeesiin.[3]

Konstantinus Suuren aikana Cretan provinssia johti consularis[3][4] ja Justinianuksen aikana prokonsuli.[4]

Tärkeimmät provinsseissa tapahtuneet muutokset alueella olivat:

Rooman valtakunta Itä-Rooma Nykyinen
alue tai valtio
Tasavallan ja keisarikauden provinssit
n. vuoteen 293 saakka
Myöhäisroomalaiset provinssit
n. vuosina 293–395[sel 1] vuodesta 395[sel 2]
Cyrenaica
7427 eaa.
(vallattu 96 eaa.)
Creta et Cyrene Libya Superior (Libya koillinen)
Libya Inferior (Libya luoteinen)
Creta
6727 eaa.
Creta (Kreeta)
Selitykset:
  1. Provinssit Diocletianuksen noin vuonna 293 tekemän uudistuksen jälkeen.
  2. Provinssit Theodosius I:n ajan jälkeen vuonna 395, kun imperiumi jaettiin Länsi- ja Itä-Roomaan.

LähteetMuokkaa

  1. a b Adkins, Lesley & Adkins, Roy A.: Handbook to Life in Ancient Rome, s. 117. Updated Edition. Facts on File Library of World History. Infobase Publishing, 2004. ISBN 978-0-8160-5026-0.
  2. a b c d e f g h i j k l Chevrollier, François: ”From Cyrene to Gortyn. Notes on the Relationships between Crete and Cyrenaica under Roman Domination (1st c. BC to 4th c. AD)”. Teoksessa Francis, J. E. & Kouremenos, A. (toim.): Roman Crete. New Perspectives, s. 11–26. Oxford: Oxbow Books, 2016. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c Peck, Harry Thurston: Harper's dictionary of classical literature and antiquities. Harper & brothers: New York, 1896. Teoksen verkkoversio. Teoksen verkkoversio (Perseus)
  4. a b c d e f g Blitzer, Harriet & Hadzi-Vallianou, Despoina & Watrous, L. Vance: The Plain of Phaistos: Cycles of Social Complexity in the Mesara Region of Crete, s. 364. Monumenta Archaeologica, Nide 23. ISD LLC, 2005. ISBN 9781938770821. Teoksen verkkoversio.
  5. Crete. Cities and important settlements mentioned in Synekdemos and Stadiasmus that have been identified on the ground (map by K. Armstrong) ResearchGate. Viitattu 1.3.2021.
  6. Hayden, Barbara J. (toim.): Reports on the Vrokastro Area, Eastern Crete, Volume 3: The Vrokastro Regional Survey Project, Sites and Pottery, s. 81. Museum monograph: Museum of Archaeology and Anthropology, Nide 123. University of Pennsylvania Museum of Archaeology, 2003. ISBN 9781931707794. Teoksen verkkoversio.
  7. Cicero: Ad Atticum 6.1.13.