Clemmensen-pelkistys

Yleinen esimerkki Clemmensen-pelkistyksestä

Clemmensen-pelkistys on kemiallinen reaktio, jossa sinkin ja elohopean amalgaami pelkistää karbonyyliyhdisteen alkaaniksi happamissa olosuhteissa. Reaktion raportoi ensimmäisen kerran Erik Christian Clemmensen vuonna 1913.[1][2][3]

Reagenssit ja mekanismiMuokkaa

Clemmensen-pelkistys soveltuu useille aldehydeille ja ketoneille ja on erityisen käytetty ketonien pelkistämiseen. Konjugoituneet tyydyttymättömät karbonyyliyhdisteet ja dikarbonyyliyhdisteet johtavat usein eri reaktiotuotteiden seoksen muodostumiseen. Happona reaktiossa käytetään usein vetykloridia ja liuottimena tolueenia. Sivutuotteina reaktiossa voi syntyä muun muassa alkoholeja, dioleja ja alkeeneja. Sivutuotteiden muodostumiseen vaikuttaa muun muassa hapon konsentraatio ja sinkin määrä amalgaamissa.[2][3][4][5][6]

Clemmensen-pelkistyksen reaktiomekanismi ei ole täysin selvillä. Usein osana sitä katsotaan olevan jokin organosinkkiyhdiste. Erään mekanismin mukaan sinkki luovuttaa yhden elektronin karbonyyliryhmällä, jolloin muodostuu radikaali. Tämä radikaali hajoaa muodostaen orgaanisen karbenoidin sinkin kanssa. Happo luovuttaa protonin yhdisteelle, jolloin muodostuu alkyylisinkkiyhdiste ja toisen protoninluovutuksen seurauksena muodostuu alkaani.[3][6]

 

LähteetMuokkaa

  1. Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-18. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 618. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591. (englanniksi)
  3. a b c László Kürti, Barbara Czakó: Strategic applications of named reactions in organic synthesis, s. 92. Elsevier, 2005. ISBN 978-0-12-429785-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.9.2018). (englanniksi)
  4. Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 231. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  5. Bernhard Kammermeier: Reduction, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 5.9.2018.
  6. a b Thomas Laue & Andreas Plagens: Named Organic Reactions, s. 62–63. John Wiley & Sons, 2005. ISBN 978-0-470-02644-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.9.2018). (englanniksi)