Ankeriasmonnit
Ankeriasmonnit, aikaisemmalta nimeltään kiduspussimonnit[2] (Clariidae) on monnikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan Afrikasta, Lähi-idästä ja Aasian etelä- ja kaakkoisosista. Eräitä heimon lajeja pidetään toisinaan akvaariokaloina.
| Ankeriasmonnit | |
|---|---|
 Jättikonnamonni (Clarias gariepinus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Monnikalat Siluriformes |
| Heimo: |
Ankeriasmonnit Clariidae Bonaparte, 1846 |
| Suvut[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Lajit ja anatomia muokkaa
Varhaisimmat ankeriasmonnien heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu plioseenikaudelle. Nykyään heimoon kuuluu lähteestä riippuen 13–16 sukua ja noin 90–113 lajia. Toisinaan keuhkomonnien heimo (Heteropleustidae) luetaan ankeriasmonnien alaheimoksi. Ruumiinrakenteeltaan heimon kalat ovat pitkulaisia ja ankeriasmaisia. Suurimmat lajit, kuten jättikonnamonni (Clarias gariepinus) ja Dinotopterus cunningtoni voivat saavuttaa 150–175 cm:n pituuden. Tyypillisiä piirteitä ankeriasmonnilajeille ovat kuonon 4 hyvin pitkää viiksiparia ja hyvin pitkät selkä- ja peräevät, jotka voivat olla yhtyneet pyörehkön pyrstöevän kanssa. Useimmilla heimon lajeista ei ole rasvaevää. Ankeriasmonneille tunnusomaista on kidusten takana sijaitsevat pensasmaiset elimet, joiden avulla ne voivat hengittää happea suoraan ilmasta. Silmät ovat tyypillisesti pienet ja osa lajeista on sokeita ja elävät luolissa.[1][3][4][5]
Levinneisyys ja elintavat muokkaa
Ankeriasmonneja tavataan Afrikasta, Syyriasta ja eräistä muista Lähi-idän valtioista sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiasta, alueelta, joka ulottuu Intiasta Jaavalle ja Filippiineille. Konnamonnilta (Clarias batrachus) tunnetaan populaatio Floridasta, jonne se on levinnyt akvaarioista päästettyjen ja kalasnviljelyslaitoksilta karanneiden yksilöiden vuoksi. Ankeriasmonnilajit elävät lammikoissa ja järvissä, jotkut myös nopeasti virtaavissa joissa. Ne pystyvät hengittämään happea ilmasta, joten selviytyvät myös kuivista kausista ja eräät lajit myös kaivautuvat mutaan. Osa ankeriasmonneista voivat voimakkaiden vatsaeviensä avulla myös liikkuakuivalla maalla lammikosta toiseen. Heimon kalojen ravintoa ovat pienemmät kalat ja selkärangattomat eläimet.[1][3][5]
Eräät lajit kuten jättikonnamonni ja konnamonni ovat arvostettuja ja tärkeitä ruokakaloja. Niitä kasvatetaan kalanviljelyslaitoksissa muun muassa Kaakkois-Aasiassa.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 180. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.12.2012). (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 639. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
- ↑ a b Family Clariidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Carl J. Ferraris, Jr.: Checklist of catfishes, recent and fossil (Osteichthyes: Siluriformes), and catalogue of siluriform primary types, s. 136. Zootaxa 1418. , 2007. ISBN 978-1-86977-059-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.12.2012). (englanniksi)
- ↑ a b c Tim M. Berra: Freshwater Fish Distribution, s. 184-188. University of Chicago Press, 2007. ISBN 9780226044422. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.12.2012). (englanniksi)