Christine Nöstlinger
Christine Nöstlinger (13. lokakuuta 1936 Wien – 28. kesäkuuta 2018 Wien[1]) oli itävaltalainen kirjailija. Nöstlinger on kirjoittanut kunnianhimoista lastenkirjallisuutta, jossa on fantasiaa ja huumoria yhdistettynä ihmisen ja maailman ongelmien käsittelyyn[2].
Nöstlinger aikoi nuoruudessaan ryhtyä taiteilijaksi. Hänen esikoisteoksensa ilmestyi 1970. Hän on saanut uransa aikana lukuisia palkintoja, muun muassa Hans Christian Andersen -palkinnon 1984 ja Astrid Lindgrenin muistopalkinnon 2003.lähde?
Suomennokset muokkaa
- Kurpitsakuningas, WSOY 1975
- Ilse, 14, Otava 1977
- Lennä, lennä, turilas, WSOY 1977
- Päiväjärjestys, WSOY 1979
- Luki-live, Otava 1982
- Suklaata ja särkyneitä sydämiä, Otava 1985 (Gretchen)
- Olfin oidipuskompleksi, Otava 1985
- Pikkuveljestä on pelkkää harmia, Otava 1986 (Gretchen)
- Muurahaiskarhun nen, Otava 1987
- Katti Kamala, Kirjapaja 1988
- Onko koira kotona? WSOY 1988
- Tomaanien elämää, Kustannus-Mäkelä 1989
- Tyttöni mun, Otava 1990 (Gretchen)
- Salainen isoisä, WSOY 1991
- Vanhemmista on paljon vaivaa, Otava 1994
- Manu Mäyrä tahtoo punaisen lakin, SLEY-kirjat 2004
- Eppu-kuvakirjasarja
- Mini-kuvakirjasarja
Lähteet muokkaa
- ↑ Schriftstellerin Christine Nöstlinger gestorben Der Standard. Viitattu 15.4.2020. (saksaksi)
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Nöstlinger, Christine”, Otavan kirjallisuustieto, s. 545. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
2003: Christine Nöstlinger & Maurice Sendak | 2004: Lygia Bojunga | 2005: Ryôji Arai & Philip Pullman | 2006: Katherine Paterson | 2007: Banco del Libro | 2008: Sonya Hartnett | 2009: Tamer-instituutti | 2010: Kitty Crowther | 2011: Shaun Tan | 2012: Guus Kuijer | 2013: Marisol Misenta | 2014: Barbro Lindgren | 2015: PRAESA | 2016: Meg Rosoff | 2017: Wolf Erlbruch | 2018: Jacqueline Woodson | 2019: Bart Moeyaert | 2020: Baek Hee-na