Chesmac

tietokoneshakkipeli, Suomen ensimmäinen kaupallinen tietokonepeli

Chesmac on Raimo Suonion Telmac 1800 -tietokoneelle ohjelmoima shakkipeli, jonka Topdata-yhtiö julkaisi vuonna 1979.[1] Se on mahdollisesti ensimmäinen suomalainen kaupallinen tietokonepeli.[1]

Chesmac
Chesmac Telmac 1800 -tietokoneessa. Kuva vuodelta 2014.
Chesmac Telmac 1800 -tietokoneessa.
Kuva vuodelta 2014.
Julkaisija Topdata Oy
Suunnittelija Raimo Suonio
Ohjelmoija Raimo Suonio
Julkaistu 1979
Lajityyppi tietokoneshakki
Pelimuoto yksinpeli
Alusta Telmac 1800
Jakelumuoto C-kasetti
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Peli on graafiselta käyttöliittymältään yksinkertainen ja siirrot annetaan numero-kirjain-koodeilla. Tietokone laskee siirtoja kauan, joten pelin on kuvailtu muistuttavan kirjeshakkia. Chesmacista julkaistiin koodin pohjalta uusi versio vuonna 2014.

Kehityshistoria muokkaa

 
Chesmacin suunnittelutarpeita esillä Suomen pelimuseossa.

Raimo Suonio kertoo kehittäneensä Chesmacin ollessaan työttömänä helmikuussa 1979. Ennen sitä Suonio oli ohjelmoinut jätkänshakin eli ristinollan HP-3000-minitietokoneella töissään Koneen nosturitehtaalla.[2] Päästyään maaliskuussa töihin mikrotietokonemyymälään Topdataan Suonio teki liikkeen omistajan Teuvo Aaltion kanssa sopimuksen, että Chesmacia myydään liikkeessä C-kasettiversiona. Peliä myytiin Suonion kertoman mukaan 104 kappaletta 68 markan kappalehintaan. Myyntitulot Suonio sai kokonaan itselleen. Kasetin B-puolelle Suonio kirjoitti Telmac-version John Conwayn Life-pelistä.[1]

Pelin käyttöliittymä on kirjoitettu CHIP-8-kielellä ja peliosat konekielellä. Topdatan asiakkaiden pyynnöstä Prosessori-lehdessä julkaistiin ohjeet, miten keskeneräinen shakkipeli voitiin tallentaa kasetille ja kuinka sitä voi myöhemmin jatkaa.[1]

Pelistä ei tiettävästi ole jäljellä alkuperäisiä tallenteita, mutta Suonio oli kirjoittanut pelikoodin talteen paperille. Sen pohjalta tietokoneharrastaja Jari Lehtinen teki pelistä uuden version vuonna 2014.[3]

Pelaaminen muokkaa

Chesmac on Suonion omien sanojen mukaan ”melko yksinkertainen ja hidas” shakkipeli.[1] Pelitasoja on yhteensä kahdeksan: alimmalla tasolla peli miettii siirtoja vartin, korkeimmalla noin tunnin ajan. Ohjelmassa ei ole kirjastoa shakkiavauksista, joten peli miettii avaussiirtoa yhtä kauan kuin muitakin siirtoja.[4] Koska Telmac 1800 ei kykene toteuttamaan graafista näkymää[1], siirrot annetaan kirjain-numero-koodeina. Mikäli nappuloiden sijainnit haluaa nähdä, pelitilannetta pitää seurata fyysisesti oikealla pelilaudalla. Chesmac hyväksyy vain sääntöjenmukaiset siirrot,[5] mutta tornitus ja ohestalyönti eivät ole mahdollisia.[4] Toimiakseen peli vaatii emolevylle asennettavan kahden kilotavun muistinlaajennuksen.[1] Koska tietokone laskee tehtyjä siirtoja erittäin kauan, uuden version tehnyt Lehtinen kuvailee pelin muistuttavan enemmän kirjeshakkia.[3]

Merkitys muokkaa

Chesmacia pidetään ensimmäisenä kaupallisena suomalaisena tietokonepelinä.[1] Ennen pelin löytymistä Suomen videopelialan ensimmäisenä kaupallisesti julkaistuna pelinä pidettiin Simo Ojaniemen Mehulinjaa vuodelta 1984.[6] Markku Reunasen ja Manu Pärssisen mukaan Chesmacia ei silti voi pitää Suomen videopelialan ”lähtölaukauksena”, vaan ”pikemminkin mielenkiintoisena poikkeustapauksena”.[2] He pitävät silti saavutuksena sitä, että Suonio sai Telmacin 1,75 MHz taajuisella prosessorilla pyörimään shakkipelin.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i Pärssinen, Manu & Reunanen, Markku: Ensimmäinen suomalainen tietokonepeli V2.fi. 28.7.2014. Viitattu 6.9.2014.
  2. a b Reunanen, Markku & Pärssinen, Manu: Chesmac: ensimmäinen suomalainen kaupallinen tietokonepeli – jälleen. Pelitutkimuksen vuosikirja 2014 (PDF)
  3. a b Kokkala, Juha: Ensimmäinen suomalainen tietokonepeli mietti shakkisiirtoa tunnin Yle uutiset. 29.11.2014. Viitattu 17.1.2016.
  4. a b Chesmacin ohjevihko s. 2 (Kuva videogames.fi-sivustolla) Viitattu 5.4.2016
  5. Chesmacin ohjevihko s.3 (Kuva videogames.fi-sivustolla) Viitattu 5.4.2016
  6. Jokinen, Pauli: Raimo Suonio on Suomen pelintekijöiden pioneeri Helsingin Sanomat. 10.8.2014. Arkistoitu 22.4.2016. Viitattu 22.3.2016.

Aiheesta muualla muokkaa