Charlie Green (muusikko)

Charlie Green (1900 Omaha, Nebraska1936 New York)[1] oli amerikkalainen jazzpasunisti. Hän oli eräs 1920-luvun hienoimpia pasunisteja. Parhaiten hänet muistetaan Fletcher Hendersonin orkesterista, jossa hän soitti ensin vuosina 1924-1926 ja uudelleen 1928-1929. Green oli ensimmäinen pasunisti, joka yhdisti muhkeaan soitantaansa swingiä ja improvisointia. [2]

Elämä muokkaa

Charlie Greenin elämään liittyy paljon mystiikkaa. Esimerkiksi Greenin tarkka syntymäaika ei ole tiedossa. Yleisimmän tiedon mukaan hän syntyi suunnilleen vuonna 1900 Omahassa, Nebraskan osavaltiossa. [1] Hänen syntymävuodekseen on annettu vaihtoehtoisesti myös 1895. [2] Green varttui Omahassa ja hän oppi nuorena soittamaan pasuunaa. Soittajan uransa hän aloitti paikallisissa torvisoittokunnissa vuosina 1920-1923 esiintyen Omahassa ja sen lähiympäristössä. Hän soitti esimerkiksi Red Perkinsin orkesterissa. [2]

Fletcher Hendersonin orkesterissa muokkaa

Green muutti New Yorkiin ja liittyi heinäkuussa 1924 Fletcher Hendersonin orkesteriin. [2] Piakkoin hän jo osoitti kykynsä loistavana improvisoijana. Levytykset kappaleista ”Hard Hearted Hanna”, “The Gouge of Armour Avenue” ja “A New Kind of Man” ovat esimerkkejä Greenin tulkinnasta tuohon aikaan. [2] Kahdessa jälkimmäisessä kappaleessa Green osoittaa hallitsevansa sordiinon käytön. [2] Hendersonin orkesterin profiili nousi entisestään, kun Louis Armstrong liittyi sen jäseneksi lokakuussa 1924. Green sai kuitenkin edelleen soitettavakseen soolo-osuuksia. Levytykset “He’s The Hottest Man In Town” ja “Shanghai Shuffle” ovat esimerkkejä Greenin sooloista siltä ajalta, kun Armstrong oli jo liittynyt orkesteriin.[2]

Fletcher Henderson organisoi monia levytystilaisuuksia 1920-luvun blueslaulajille. Henderson kokosi usein orkesterinsa soittajista pienen yhtyeen säestämään laulajia ja soitti itse pianoa näissä levytyksissä. Tunnetuin näistä laulajista oli Bessie Smith. Pasunisti Green teki ensimmäisen levytyksensä Smithin kanssa vuonna 1924. [2] Bluesin tulkitsijana Green olikin erikoisen taitava. Ajoittain säestäjänä soitti Hendersonin ja Greenin lisäksi kornettia Joe Smith. Myös Louis Armstrong teki Smithin säestäjänä joitakin levytyksiä Greenin ja Hendersonin kanssa.

1920-luvun puolivälissä pasunisti Jimmy Harrison muutti New Yorkin Harlemiin. Green haastoi tämän usein soittokilpailuun. Ennen pitkää Harrisonista kehittyi New Yorkin ykköspasunisti ja sittemmin hän korvasi Greenin Hendersonin orkesterissa. Green kuitenkin säilytti oman merkittävän paikkansa New Yorkin musiikkipiireissä. Erityisesti blueslaulajat (mm. Smith) pyysivät häntä usein säestäjäkseen.

Green jätti Hendersonin orkesterin huhtikuussa 1926. [1] Tämän jälkeen hän soitti useissa kokoonpanoissa. Seuraavien kahden vuoden aikana hän työskenteli monen ajan huippumuusikon kanssa. Green soitti esimerkiksi James P. Johnsonin, Louis Armstrongin, June Clarkin ja Fats Wallerin yhtyeissä. [2] Hän jatkoi edelleen myös levyttämistä blueslaulajien kanssa. Bessie Smith levytti hänen kunniakseen kappaleen ”Trombone Cholly” maaliskuussa 1927. [2] Myös Green soittaa kyseisellä levyllä.

Vuonna 1928 Green työskenteli muusikkona orkesterissa musiikillisessa revyyssä nimeltä ”Keep Shufflin’”.[3] Orkesterissa soittivat lisäksi mm. pianistit Fats Waller ja James P. Johnson. Revyyn olivat myös säveltäneet Waller ja Johnson. [4]

Loppuvuodesta 1928 Green liittyi uudelleen Hendersonin orkesteriin, koska pasunisti Benny Morton oli jättänyt yhtyeen. [2] Tällä jälkimmäisellä kaudellaan Hendersonin orkesterissa Green soitti yhdessä Jimmy Harrisonin kanssa. Green jätti orkesterin uudelleen jo vajaan vuoden jälkeen keväällä 1929. [1]

Viimeiset vuodet muokkaa

Vuonna 1929 Green soitti aluksi rumpali Zutty Singletonin bändissä. [2] Sen ohessa hän edelleen levytti Bessie Smithin kanssa. Vuonna 1929 hänet kiinnitettiin Benny Carterin yhtyeeseen, jossa hän soitti vuoteen 1931 asti. [1] Tämän ohella hän soitti mm. Elmer Snowdenin, Charlie Johnsonin yhtyeissä. [2] Vuonna 1931 hän soitti Jimmie Noonen yhtyeessä. [3] Vuonna 1932 hän työskenteli jonkin aikaa Don Redmanin johtamassa kokoonpanossa. [1]

Vuonna 1932 Green kiinnitettiin vakituisesti Chick Webbin orkesteriin.[2] Edellinen pasunisti Jimmy Harrison oli kuollut ennenaikaisesti mahasyöpään heinäkuussa 1931, mutta hänen seuraajansa löytäminen oli venynyt. Green oli jo soittanut Webbin orkesterissa ajoittain vuodesta 1930 lähtien.[1] Joulukuussa 1932 Webbin orkesteri levytti solistinaan Louis Armstrong. Näiden levytysten joukossa ovat kappaleet “Hobo, You Can’t Ride” ja “You’ll Wish You’d Never Been Born”, joissa esittämissään sooloissa Green osoittaa kypsempää tulkintaa kuin hänen aiemmissa levytyksissään. [2] Nämä jäivät Greenin viimeisiksi levytyksiksi. Hän jatkoi kuitenkin soittamista Webbin orkesterissa vuoteen 1934 asti.

Vuonna 1933 Green työskenteli Webbin orkesterin ohella toistamiseen Benny Carterin orkesterissa. [1] Lisäksi hän soitti trumpetisti Louis Metcalfin yhtyeessä. [2] Näihin aikoihin Greenin terveys alkoi heikentyä. Hän kärsi aktiiviuransa aikana alkoholiongelmasta, joka vielä entisestään pahensi hänen terveysongelmiaan. Viimeisinä vuosinaan hän sairasti lisäksi tuberkuloosia. Green työskenteli vielä vuonna 1935 Kaiser Marshallin yhtyeessä. [2]

Green kuoli New Yorkissa 1936. Jazzhistorioitsija John Chiltonin mukaan Green oli helmikuisena iltana palaamassa kotiinsa Harlemissa, kun hän tuberkuloosin komplikaatioiden vuoksi tuupertui lumiseen maahan kotiovellaan ja paleltui kuoliaaksi.[5] Lääketieteen tohtori Frederick J. Spencer on kuitenkin kiistänyt tämän tarinan teoksessaan ’’Jazz and Death, Medical Profiles of Jazz Greats’’.

Kuten Greenin syntymäaika, myös hänen kuolinpäivänsä on ollut kauan hämärän peitossa. Alex W. Rodriguezin mukaan Green olisi kuollut jo marraskuussa 1935[2], mutta kyseistä tietoa on pidettävä vääränä, koska muut lähteet (ennen kaikkea Chiltonin kirja) antavat vuodeksi 1936.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h Charlie Green, Scott Yanow, Almusic.com (englanniksi) Viitattu 2.1.2013.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Charlie Green (Arkistoitu – Internet Archive) Alex W. Rodriguez, Jazz.com (englanniksi) Viitattu 2.1.2013.
  3. a b Charlie Greenin elämäkerta Qesign.com (englanniksi) Viitattu 2.1.2013
  4. James P. Johnson (Arkistoitu – Internet Archive) Redhotjazz.com(englanniksi) Viitattu 2.1.2013.
  5. John Chilton: Who's Who of Jazz (5th edition, Lontoo 1989)