Cecilia Bartoli
Cecilia Bartoli [tʃeˈtʃiːlja ˈbartoli] (s. 4. kesäkuuta 1966 Rooma, Italia) on italialainen oopperalaulaja, äänialaltaan mezzosopraano.[1] Hän on menestynyt erityisesti Händelin, Mozartin ja Rossinin laulajana[2] ja myös vähemmän tunnettujen barokkikappaleiden esittäjänä.[3]
| Cecilia Bartoli | |
|---|---|
 Cecilia Bartoli Rossinin La Cenerentola -oopperassa, Salle Pleyel -sali Pariisissa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. kesäkuuta 1966 Rooma, Italia |
| Kansalaisuus | Italia |
| Ammatti | oopperalaulaja |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | ooppera |
| Levy-yhtiöt | Decca Records |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Bartolia pidetään lyyrisenä ja dramaattisena koloratuurina. Hänen äänensä ei välttämättä ole aivan niin ”suuri” kuin eräillä muilla mezzosopraanoilla, mutta hänellä on äänessään yksilöllinen sointi, jota hän käyttää antamaan dramaattista vaikutelmaa. Hän on yksi viime vuosien kuuluisimmista ja parhaiten myyvistä oopperalaulajista. Konserttiyleisö pitää Bartolissa erityisesti hänen eläväisestä ja pirteästä lavaesiintymisestään[2].
Ura muokkaa
Bartolin vanhemmat olivat molemmat ammattilaulajia, ja he antoivat hänelle ensimmäiset musiikkitunnit. Hän esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti yhdeksänvuotiaana[3], jolloin hän oli Toscassa paimenpojan roolissa. Myöhemmin Bartoli opiskeli Conservatorio di Santa Ceciliassa Roomassa.
Toisin kuin useimmat muut oopperalaulajat, Bartoli sai menestystä jo alle 20-vuotiaana. Tämä on epätavallista ammatissa, jossa äänen kypsyys saavutetaan vasta noin 30 vuoden iässä. Bartoli nähtiin kykykilpailussa Italian televisiossa 19-vuotiaana vuonna 1985. Orkesterinjohtaja Riccardo Muti näki hänen esityksensä ja kutsui hänet esiintymiskokeeseen La Scalaan. Herbert von Karajan pyysi häntä laulamaan Salzburgin vuoden 1990 pääsiäisfestivaaleilla, mutta Karajan kuoli yllättäen ja hanke jäi toteutumatta.
Bartoli on koonnut äänelleen sopivan ohjelmiston. Mozartin ja Rossinin lisäksi hän on kiinnostunut myös barokista ja varhaisklassisen ajan musiikista, kuten Gluckista, Vivaldista, Haydnista ja Salierista. Vuoden 2005 alussa hän lauloi koloratuurisopraanolle tarkoitetun Kleopatran osan Händelin Giulio Cesaressa. Äänen kehittyessä siihen on tullut täyteläisyyttä ja ”suuruutta”, jonka puuttesta häntä aiemmin paljon arvosteltiin.
Bartoli vieraili Suomessa toukokuussa 2009.[3] Vuonna 2016 hän sai ruotsalaisen Polar-musiikkipalkinnon.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Bartoli, Cecilia (LCCN-tunniste) 6.4.1992 (päivitetty 21.4.2013). Yhdysvallat: Kongressin kirjasto. Viitattu 15.2.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Lampila, Hannu-Ilari: Iloinen Cecilia Bartoli vakavoituu. Helsingin Sanomat, 24.5.2009, s. C3. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. maksullinen artikkeli. Viitattu 24.5.2009.
- ↑ a b c Oopperatähti Cecilia Bartoli konsertoi toukokuussa Helsingissä (arkistolinkki) Helsingin Sanomat. 5.6.2008. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 8.6.2008. Viitattu 24.5.2009.
- ↑ Koppinen, Mari: Supertuottaja Max Martin ja mezzosopraano Cecilia Bartoli saivat Ruotsissa miljoonapalkinnot (arkistolinkki) Helsingin Sanomat. 10.2.2016. Arkistoitu 25.12.2016. Viitattu 21.6.2018.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cecilia Bartoli Wikimedia Commonsissa
- Kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Cecilia Bartoli Internet Movie Databasessa. (englanniksi)