Catahoulanleopardikoira
Catahoulanleopardikoira (engl. Catahoula Leopard Dog) on kotoisin Louisianasta Catahoulan piirikunnasta. Se lasketaan cur-rotuihin, jotka ovat amerikkalaisia metsästys- ja paimenkoiria. Rotu paimentaa kotimaassaan villisikoja ja sitä käytetään myös metsästykseen. Se on ollut Louisianan virallinen osavaltiokoira vuodesta 1979 lähtien.[1][2] Suomeen tuotiin vuonna 2007 kaksi yksilöä.lähde? Rotu on hyväksytty American Kennel Club:n Foundation Stock Service -ohjelmaan, mikä on eräänlainen esivaihe ennen virallista tunnustamista roduksi. Lisäksi se on hyväksytty viralliseksi roduksi tietyissä Itä-Euroopan maissa, kuten Virossa (Eesti Kennelliit, EKL).
| Catahoulanleopardikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
Louisiana,  Yhdysvallat |
| Määrä | Suomessa muutamia yksilöitä |
| Rodun syntyaika | 1500–1700-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys, villisian ja nautakarjan paimennus |
| Nykyinen käyttö | paimennus, metsästys, vartiointi, reenveto |
| Elinikä | 10–14 vuotta[1] |
| Muita nimityksiä | Louisiana Catahoula Leopard Dog, Louisiana Catahoula, Catahoula Cur, Catahoula Hog Dog, Catahoula Leopard Cowdog, Catahoula Leopard Stock Dog, Catahoula Hound, Louisiana-Catahoula leopardikoer, Texas Leopard Cowdog, Leopard Dog, Blue Leopard Dog, Blue Spotted War Dog |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu AKC: FSS EKL: ryhmä 6 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 22–44 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 55,8–66 cm narttu 50,8-60,9 cm |
| Väritys | yleensä sini- tai punamerle, joskus brindle |
Ulkonäkö muokkaa
Catahoulanleopardikoira on keskikokoinen, voimakas ja lihaksikas, samaan aikaan kuitenkin myös ketterä ja kestävä.[1] Sillä on vahvat leuat.[3] Sen silmät voivat olla ruskeat, siniset tai keskenään eriväriset.[2] Karvapeitteen pituus vaihtelee lyhyestä keskipitkään. Suositeltu väritys on laikullinen valkoisin, punaisin, ruosteenruskein, maksanruskein, sinisin, harmain tai mustin merkein; värialueiden reunat voivat olla valkoiset, punaiset, kellanruskeat, ruskeat tai mustat. Yksivärisistä sallitaan keltainen, punainen, suklaanruskea ja musta. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 55,8–66 cm välillä ja narttujen 50,8–60,9 cm välillä.[4]
-
blue merle -
red merle/liver merle -
lilac merle -
brindle -
keltainen -
harlekiini
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Catahoulanleopardikoira on voimakasluonteinen ja dominointiin taipuvainen.[3] Se vaatii tiukkaa kuria, sillä reviiritietoisuus, itsenäisyys ja suojelusvietti ovat sille erittäin tyypillisiä ominaisuuksia. Asianmukaisesti koulutettuna se on perhettään kohtaan rakastava, kiintyvä ja uskollinen. Se soveltuu moniin eri käyttötarkoituksiin puuhunajavasta ja haukkumalla ajavasta koirasta karja- ja vahtikoiraksi. Kanadassa sitä on käytetty myös rekikoira-ajoissa.[1]
Rotu tunnetaan kovasta ja pelottomasta luonteestaan, mitä se osoittaa laumoistaan paenneiden hankalaluonteisten sikojen ja muun karjan paimentamisessa. Se on ahkera, kovaluonteinen heeler-tyyppinen karjakoira, joka hyökkää rohkeasti karjaa kohti, puree sitä ja juoksee sen jälkeen karkuun – ärsytetty eläin lähtee takaanajoon, kunnes päätyy sinne, minne koira on sen halunnutkin ohjailla. Eräs omistaja on kuvaillut catahoulanleopardikoiraa "käveleväksi lekaksi".[3]
Alkuperä muokkaa
Rodun esi-isiin kuului luultavasti espanjalaisten löytöretkeilijöiden mukanaan tuomia mastiffeja, vinttikoiria ja vihikoiria, jotka risteytyivät paikallisten alkuasukkaiden susimaisten koirien kanssa.[1] Kantarotuina mainitaan erityisesti "espanjalainen sotakoira", joka tuotiin alueelle 1500-luvulla.[2] Ranskalaisten uudisasukkaiden mukana tuli uusia koiria, todennäköisesti ainakin beaucenpaimenkoiria, jotka edelleen risteytyivät paikalliseen kantaan.[1] Myös meksikonkarvattomankoiran, perunkarvattomankoiran ja carolinankoiran uskotaan osaltaan vaikuttaneen rodun perimään.[2]
Alun perin espanjalaiset löytöretkeilijät käyttivät rodun esi-isiä intiaanien ajamiseen pois näiden perinteisiltä mailta. Myöhemmin paikalliset intiaanit adoptoivat hylättyjä espanjalaisia sotakoiria ja risteyttivät näitä omien alkuperäiskoiriensa kanssa.[3] Keskisen Louisianan alueen varhaiset uudisasukkaat vastaavasti käyttivät kyseisistä koirista polveutuneita eläimiä paimentamaan villikarjaa, joka käsitti sekä villisikoja että lehmiä.[1] Jossain vaiheessa rodun perimään uskotaan sekoittuneen myös jonkinlaista ajokoiraa.[3]
Vuonna 1977 perustettiin National Association of Louisiana Catahoulas. Vuonna 1984 rodun harrastajat kokoontuivat yhteen ja tapahtumaan osallistui yhteensä 168 rodun edustajaa.[3]
Etymologia muokkaa
Rotu on saanut nimensä turkkinsa läikikkäästä kuvioista.[3]
Lähteet muokkaa
- Fogle, Bruce: Suuri koirarotukirja WSOY 2002
- Cunliffe, Juliette: Koirarotujen ensyklopedia. Parragon, 2005. ISBN 978-1405460569.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Catahoula Leopard Dog. American Kennel Club. Haettu 28.1.2019.
- ↑ a b c d Catahoula Leopard Dog, Louisiana State Dog. Haettu 28.1.2019.
- ↑ a b c d e f g Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 479-480. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ NALC Official Standard for the Louisiana Catahoula Leopard Dog. Eesti Kennelliit. Haettu 13.3.2024.