Carl I. Hagen
Carl Ivar Hagen (6. toukokuuta 1944 Oslo) on norjalainen poliitikko. Hän toimi Edistyspuolueen pitkäaikaisena puheenjohtajana 1978–2006, jolloin hän nosti puolueensa pienpuolueesta erääksi maan suurimmista puolueista. Hagen on osallistunut 30 Stortingetin kokouskauteen. Hän on maansa toiseksi kokenein kansanedustaja Per-Kristian Fossin jälkeen ja Stortingetin varapuheenjohtaja vaalikaudella 2005–2009.[1]
Tausta ja koulutus muokkaa
Carl Ivar Hagenin vanhemmat ovat Ragnar Hagen ja Gerd Gamborg. Hagen suoritti ylioppilastutkinnon (norj. Examen artium) 1963 ja taloustieteellisen tutkinnon, Higher National Diploma in Business Studies, 1968, sekä markkinointitutkinnon Institute of Marketingissa, Lontoossa, niin ikään 1968. Ennen poliittista uraansa hän toimi johtajana Tate & Lyle -sokeriyhtiössä Norjassa 1970–1974, konsulttina Finansanalyse A/S-yhtiössä 1977–1979 sekä elinkeinopoliittisena konsulttina 1979. Hänellä on ensimmäisestä avioliitostaan kaksi lasta ja hän on ollut toisessa avioliitossa Eli Engum Hagenin kanssa vuodesta 1983.[1]
Poliittinen ura muokkaa
Hagen aloitti Edistyspuolueen edeltäjän, Anders Langes Parti:n (ALP), puoluesihteerinä 1973–1974. Puolue kannatti voimakkaita verojen ja julkisten maksujen alennuksia, sekä kannatti julkisen sektorin roolin leikkauksia yhteiskunnassa yleisemminkin. Hän nousi varasijalta puolueen kansanedustajaksi Stortingetiin 18. lokakuuta 1974 Anders Langen itsensä kuoltua. Hagen oli irtautunut jo heinäkuussa 1974 ALP:stä perustamansa Reformpartiet -puolueen kanssa[2], joka myöhemmin pääosin palasi ALP:hen. Ensimmäinen Stortinget-kausi kesti vuoteen 1977. Samana vuonna puolueen nimi vaihdettiin Fremskrittpartietiksi (Edistyspuolue). Hän toimi Edistyspuolueen puheenjohtajana vuodet 1978–2006, jolloin häntä seurasi Siv Jensen. Hän on myös toiminut Oslon kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsenenä. Hagenin puheenjohtaja-aikana Edistyspuolueen kannatus kasvoi voimakkaasti, mutta puolue ei päässyt koskaan hallitusvastuuseen.[1]
Hagen toimii useissa Stortingetin valiokunnissa, kuten Kontroll- og konstitusjonskomiteen:issa sekä Fullmaktskomiteen:issa vaalikaudella 2005–2009. Samalla vaalikaudella hänet valittiin myös Stortingetin varapuheenjohtajaksi (norj. Visepresident i Stortinget).[1]
Hagen rakensi Edistyspuolueen pienpuolueesta suureksi valtakunnantason puolueeksi. Hänen kuvailtiin tavoittavan kansan keskuudessa olevia virtauksia sekä opetelleen television hyödyntämisen politiikan tärkeänä mediana jo varhain. Hagenin väistymistä kuvailtiin erään aikakauden vaihtumisena maan politiikassa. Hänen siirtolaispolitiikkaansa kritisoitiin voimakkaasti konfliktien luomisesta etnisten norjalaisten ja siirtolaistaustaisten kansanryhmien välille.[1]
Carl I. Hagen ilmoitti 30. huhtikuuta 2008 vetäytyvänsä politiikasta, eikä osallistunut vuoden 2009 storting-vaaleihin.[1]
Kirjallinen tuotanto muokkaa
- Ærlighet varer lengst. Aventura Forlag, 1984. ISBN 82-588-0305-0. (norjaksi)
- Ærlig talt: memoarer 1944-2007. Oslo: Cappelen, 2007. ISBN 9788202260774. (norjaksi)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Heidi Ertzeid, Kjetil Olsen, Anders Nordstoga, Vibeke Buan: Carl I. Hagen tar ikke gjenvalg. Aftenposten, 30. huhtikuuta 2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19. elokuuta 2008. (norjaksi)
- ↑ Per Aage Pleym Christensen: Anders Lange døde – banet veien for Carl I. Hagen Liberaleren. 18. lokakuuta 2004. Viitattu 19. elokuuta 2008. (norjaksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl I. Hagen Wikimedia Commonsissa
