Carl Auer von Welsbach
Carl Auer von Welsbach (1. syyskuuta 1858 – 4. elokuuta 1929) oli itävaltalainen kemisti, joka tunnetaan harvinaisten maametallien varhaisena tutkijana sekä työstään keinotekoisen valaistuksen aikaansaamiseksi ennen hehkulampun tulemista yleiseen käyttöön.
| Carl Auer von Welsbach | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. syyskuuta 1858 Wien, Itävalta |
| Kuollut | 4. elokuuta 1929 (70 vuotta)[1] Mölbling, Itävalta |
| Kansalaisuus |
 Itävaltalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Wienin yliopisto, Heidelbergin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Robert Bunsen |
| Instituutti | Heidelbergin yliopisto |
| Tutkimusalue | Kemia |
| Tunnetut työt | Harvinaiset maametallit, kaasuvalo |
| Palkinnot | Elliott Cresson mitali (1900) |
Uran alku ja alkuaineiden löytäminen muokkaa
Auer von Welsbach opiskeli ensin Wienin yliopistossa 1878–1880 luonnontieteitä. Hän vaihtoi Heidelbergin yliopistoon 1880, jossa opiskeli kemiaa tohtorin tutkintoon saakka Robert Bunsenin ohjauksessa. Valmistuttuaan vuonna 1882 hän palasi Wieniin professori Adolf Liebenin assistentiksi tutkimaan harvinaisten maametallien erotusmenetelmiä.
Vuonna 1885 Auer erotti malmista ainetta jota hän kutsui didyymiksi. Hän eristi didyymistä useita eri värisiä versioita, jotka hän nimesi "praseodyymiksi" (vihreä) ja "neodidyymiksi" (pinkki); näistä jälkimmäinen tunnetaan nykyisin alkuaine neodyyminä.[2][3]
Kaasuvalo ja varhainen hehkulamppu muokkaa
Myöhemmin vuonna 1885 Auer von Welsbach sai patentin kehittämälleen kaasulyhdylle, jota hän kutsui Auerlicht nimellä. Se käytti hehkusukan materiaalina seosta, jossa oli 60 % magnesiumoksidia, 20 % lantaanioksidia ja 20 % yttriumoksidia. Hehkusukka valmistettiin niin että puuvillaa kastettiin tämän seoksen liuokseen ja sitten kuumennettiin jolloin puuvilla palaa pois ja jäljelle jää kiinteä (mutta hauras) sukka. Nämä varhaiset hehkusukat antoivat vihertävää valoa ja eivät olleet kovinkaan suosittuja. Auerin ensimmäinen liikeyritys, jonka hän perusti näitä valmistamaan, meni konkurssiin 1887.
Vuonna 1890 hän esitteli uuden hehkusukan jonka materiaalina oli 99 % toriumdioksidia ja 1 % cerium(IV)oksidia. Nämä olivat paitsi kestävämpiä, tuottivat valkoista valoa. Toinen yritys joka perustettiin 1891, onnistui paremmin kuin ensimmäinen, ja laitteista tuli tunnettuja koko Euroopassa. Hehkusukka mullisti kaasuvalaistuksen tehon 1800-luvun lopulla. Nykyään kaasuvalaistus on harvinainen, mutta harvoissa kaasuvalolaitteissa käytetään lähes poikkeuksetta hehkusukkaa.
Seuraavaksi hän alkoi kehittelemään metallilankaa käyttäviä sähkövalaisimia, käyttäen lankana ensiksi platinaa ja sitten osmiumia. Osmiumia on erittäin vaikea työstää, joten Auer keksi uuden langan valmistusmenetelmän jossa osmiumoksidijauhetta sekoitetaan kumin ja sokerin kanssa tahnaksi, jota syötetään reiän läpi ja samalla poltetaan. Tahna palaa pois, jättäen langan jäljelle. Metallilankaa käyttävä hehkulamppu oli suuri parannus edeltäviin hiililankalamppuihin verrattuna; se kesti paljon pitempään ja käytti vähemmän sähköä saman valotehon tuottamisen.
Sytyttimet, ferrocerium ja myöhempi toiminta muokkaa
Vuonna 1903 Auer von Welsbach sai patentin sytyttimen materiaalille jota kutsutaan ferroceriumiksi. Welsbach's sytytinkivi koostuu pyroforisesta metalliseoksesta, tyypillisesti 70 % ceriumia ja 30 % rautaa, joka iskee kipinää kun sitä raapaisee kovaa pintaa vasten. Tätä konstruktiota käytetään edelleen nykypäivän sytyttimissä. Vuonna 1907 hän perusti uuden yrityksen valmistamaan ja markkinoimaan tätä tuotetta.
Elämänsä loppuosan hän tutki puhdasta kemiaa ja julkaisi useita papereita kemiallisista erottelutekniikoista ja spektroskopiasta.
Lähteet muokkaa
- ↑ Karl Auer Dead. Noted Lamp Inventor; Welsbach Incandescent Gas Mantel Made Him Wealthy. A Leading Chemist New York Times 6.8.1929. Viitattu 10.11.2015.
- ↑ Marko Hamilo: Neodyymistä tehomagneetteja 6.6.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu . Viitattu 10.11.2015.
- ↑ Marko Hamilo: Praseodyyminen nikkeliseos jäähtyy, kun se magnetisoituu 13.6.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu . Viitattu 10.11.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Auer von Welsbach Wikimedia Commonsissa
- Auer von Welsbach Museum – elämäkerta
- Treibacher Industrie AG – yhtiön historia
- Carl Auer von Welsbach – Das Lebenswerk eines österreichischen Genies (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
