Cannon Films

Cannon Films (virallisemmin The Cannon Group) oli yhdysvaltalainen elokuvayhtiö, joka keskittyi tuottamaan ja levittämään pienen budjetin elokuvia.

Cannon Films
Cannon Films.jpg
Yritysmuoto yksityinen
Perustettu 23. lokakuuta 1967
Lakkautettu 1993
Avainhenkilöt Dennis Friedland (1967–1979)
Christopher C. Dewey (1967–1979)
Menahem Golan (1979–1989)
Yoram Globus (1979–1993)
Giancarlo Parretti (1989–1990)
Ovidio G. Assonitis (1989–1993)
Christopher Pearce (1990–1993)
Toimiala elokuvat
Tuotteet elokuvien tuottaminen ja levittäminen, VHS-julkaisut

HistoriaMuokkaa

1967–1979: Perustaminen ja Friedland-Dewey aikaMuokkaa

Cannon Films perustettiin 23. lokakuuta 1967. Sen perustivat Dennis Friedland ja Chris Dewey ollessaan 20-vuotiaita. He menestyivät välittömästi tuottamalla englanninkielisiä versioita Joseph W. Sarnon ohjaamista ruotsalaisista pehmo-pornoelokuvista: Jag––en oskuld ja Tule sänkyyni (ruots. Kvinnolek).

Vuoteen 1970 mennessä he olivat tuottaneet elokuvia suuremmassa mittakaavassa kuin monet suuret jakelijat. Niihin kuului kiistanalainen Joe – armoton[1], jonka pääosassa näyttelee Peter Boyle. He onnistuivat tämän rajoittamalla budjettinsa tiukasti 300 000 dollariin per kuva – tai joissakin tapauksissa alle. Joen menestys toi yritykseen enemmän huomiota[2][3] Kuitenkin 1970-luvun edetessä sarja epäonnistuneita elokuvia tyhjensi vakavasti Cannonin pääoman. Tämä yhdessä elokuvatuotannon verolainsäädännön muutosten kanssa johti Cannonin osakekurssin laskuun.

1979–1989: Golan-Globus-aikaMuokkaa

Vuoteen 1979 mennessä Cannon oli ajautunut vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin, ja Friedland ja Dewey myivät Cannonin israelilaisille serkuille Menahem Golanille ja Yoram Globukselle 500 000 dollarilla.[4]

Golan-Globus ajan Cannon-elokuvat olivat pääasiassa tunnettuja niitten heikosta laadusta. Siltikin, Golan-Globus ajan Cannon oli tekemisissä korkean-profiilin elokuva-ohjaajien kanssa, kuten Franco Zeffirelli, Robert Altman, John Cassavetes, Roman Polanski ja Norman Mailer kanssa, ja olivat myös tuottanut elokuvia, jotka ovat palkittu elokuvan-alan arvostetuimmilla palkinnoilla.

Vuoteen 1988 mennessä elokuvamarkkinoiden jäähtyminen ja sarja lipputulojen epäonnistumisia – mukaan lukien useiden miljoonien dollarien tuotanto Teräsmies ja uhka auringosta, jonka alkuperäinen 36 miljoonan dollarin budjetti leikattiin 17 miljoonaan dollariin – oli jälleen kerran asettanut Cannonin taloudellisiin vaikeuksiin.[5][6] Yhtiö allekirjoitti sopimuksen Warner Brosin kanssa käsitelläkseen osan omaisuudestaan; mutta taloudellinen tappio oli kuitenkin huikea. Kun Cannon Films osti Thorn EMI:n Thorn EMI Screen Entertainment -divisioonan vuonna 1986, se joutui vakavaan taloudelliseen rasitukseen ja joutui konkurssiin.

Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomitea aloitti tutkinnan Cannonin taloudellisista raporteista epäillen, että Cannon oli vääristellyt niitä vilpillisesti. Epäonnistumisen partaalla Cannon Films siirtyi Pathé Communicationsille, italialaisen rahoittajan Giancarlo Parretin määräysvallassa olevalle holdingyhtiölle. Ranskalaisen Crédit Lyonnais -pankin rahoittama Pathé Communicationsin Cannonin haltuunotto aloitti välittömästi yrityssaneerauksen ja 250 miljoonan dollarin jälleenrahoituksen Cannonin velkojen maksamiseksi. Vuoteen 1989 mennessä Golan erosi tehtävästään ja jätti Cannonin perustaakseen 21st Century Film Corporationin, kun taas Globus pysyi Pathén kanssa, vedoten eroihin sekä Parretin että Globuksen kanssa.

Yksi viimeisistä Golanin ja Globuksen tuottamista elokuvista, joka sai laajan julkaisun Cannon Films -bannerin alla, oli Jean-Claude Van Dammen post-apokalyptinen toimintaelokuva Cyborg.

1990–1994: Uudelleenkäynnistys ja loppuMuokkaa

Menahem Golanin erottua Cannon Filmsistä hänestä tuli 21st Century Film Corporationin johtaja. Yoram Globus jatkoi työskentelyä Parretin kanssa Pathéssa. Kun Pathé otti Metro-Goldwyn-Mayerin hallintaansa vuonna 1990 osana MGM-Pathen fuusiota, suurin osa Cannon Films -kirjastosta tuli osaksi MGM-kirjastoa (joitakin oikeuksia muihin medioihin ja tiettyihin elokuviin Thorn EMI -fuusion aikana. makaa muiden tahojen kanssa). Parretin toimikautena MGM:ssä ja Warner Brosissa hän nimitti Globuksen studion johtajaksi lyhyeksi ajaksi.

Vuonna 1990 Parretti organisoi Cannon Pictures, Inc:n uudelleen Pathén pienen budjetin jakeluosastoksi. Veteraani italialainen elokuvatuottaja Ovidio G. Assonitis toimi uuden Cannon Picturesin puheenjohtajana ja toimitusjohtajana vuosina 1990–1991. MGM-Pathé-fuusion jälkeen Cannon Pictures erosi Pathesta, ja sitä johti myöhemmin entinen Cannon Groupin tuotantojohtaja Christopher Pearce – joka toimi hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana vuosina 1991–1994. Cannon Pictures jatkoi elokuvien julkaisemista, mukaan lukien Kaistapää kessu (A Man Called Sarge), American Ninja 4 ja Umpikuja (No Place to Hide).[7]

Crédit Lyonnais syrjäytti Parretin Metro-Goldwyn-Mayerin johdosta vuonna 1991, kun tämä ei ollut maksanut velkaansa.[8] Myöhemmin Parretti tuomittiin väärästä valasta ja todisteiden manipuloinnista Delawaren tuomioistuimessa lausunnoista, jotka hän antoi vuonna 1991 siviiliasiassa, jonka Credit Lyonnais nosti vahvistaakseen Parretin poistamisen ja jonka mukaan asiakirja, jonka hän väitti antavan hänelle mahdollisuuden säilyttää MGM:n määräysvalta, oli aito;hän pakeni maasta Italiaan ennen kuin hänet tuomittiin tai luovutettiin Ranskaan, missä häntä etsittiin rikossyytteistä, jotka liittyivät MGM:n ranskalaisten varojen käyttöön.[9][10][11]

Vuonna 1994 Cannon Pictures julkaisi viimeisen elokuvansa, Chuck Norrisin tähdittämä Hellbound.

Cannon Groupin jälkeenMuokkaa

Vuoden 1994 jälkeen Yoram Globus ja Christopher Pearce työskentelivät Menahem Golanin 21st Century Film Corporationissa, kunnes se suljettiin vuonna 1996.

Koko 1990-luvun lopun ja 2000-luvun lopun välisen ajan Golanin kiinnostus keskittyi useisiin televisioelokuviin sen jälkeen, kun hän perusti uuden elokuvatuotantoyhtiönsä, "New Cannon Inc.". Yks Golanin tämän ajan tuotoksista oli vuoden 2002 Crime and Punishment. Golanin ura kuitenkin meni jälleen alamäkeen, kun hänen myöhemmät elokuvansa eivät tuottaneet tarpeeksi voittoa tehdäkseen lisää elokuvia, mikä johti hänen yrityksensä konkurssiin vuonna 2008.

Vuonna 2014 Cannon Filmsista julkaistiin kaksi dokumenttielokuvaa. RatPac Entertainment julkaisi Electric Boogaloo: The Wild, Untold Story of Cannon Films, dokumentin Cannon Filmsistä, kirjoittanut ja ohjannut Mark Hartley ja tuottanut Brett Ratner.[12] Samana vuonna israelilainen dokumentti The Go-Go Boys: The Inside Story of Cannon Films julkaistiin vuoden 2014 Cannesin elokuvajuhlilla .[13]

Samaan aikaan 11. marraskuuta 2014 mies nimeltä Richard Albiston perusti Englannissa uuden The Cannon Film Companyn nimellä "Cannon Films Ltd". Yhtiö perustettiin tuottamaan käsikirjoituksia ja projekteja molemmilta ohjaajilta Richard Albistonilta ja Menahem Golanilta. Tosin jälkimmäinen oli kuollut kolme kuukautta ennen yhtiön perustamista 8. elokuuta 2014.

TuotantoaMuokkaa

Listaus Cannon elokuva-tuotannoista, joilla on ollut jonkin kapasiteetin teatteri- ja/tai kotivideo-julkaisu Suomessa.

Dewey-Friedland-ajan Cannon tuotantoMuokkaa

Golan-Globus-ajan Cannon tuotantoMuokkaa

Assonitis-Globus-Pearce-ajan Cannon tuotantoMuokkaa

Lisää aiheestaMuokkaa

  • Electric Boogaloo: The Wild, Untold Story of Cannon Films (Dokumenttielokuva 2014, ohj. Mark Hartley)

LähteetMuokkaa

  • Yule, Andrew (1987). Hollywood a Go-Go: The True Story of the Cannon Film Empire. Sphere Books. ISBN 9780722193891
  • Trunick, Austin (2020). The Cannon Film Guide Volume 1: 1980-1984. Bear Manor Media. ISBN 978-1-62933-580-3
  1. Vognar, Chris: A Bigot Walks into A Bar: The Politics of Joe, 50 Years Later | Features | Roger Ebert rogerebert.com. 4.12.2020. en
  2. "Ernie Sands Slant: Let 'Joe' Arrive As Surprise Item". Variety. September 23, 1970, sivu 6.
  3. From the Zombie Hoards to the Successfully Bankrupt: The First Year of 'The Next Reel' PopMatters. 2 August 2013.
  4. THE MEDIA BUSINESS; Golan Quits Cannon Group To Form His Own Company The New York Times 1.3.1989 Viitattu 30.5.2011 (englanniksi)
  5. https://catalog.afi.com/Film/57838-SUPERMAN-IVTHEQUESTFORPEACE?sid=25294c53-7642-454a-8c77-95a143365b5c&sr=6.600077&cp=1&pos=0
  6. Mike White. "Superman: Grounded", Cahiers du cinéma. 
  7. Fury V., Packer J., Ratner B. (tuottaja) ja Hartley M. (ohjaaja). (2014). Electric Boogaloo: The Wild, Untold Story of Cannon Films [dokumenttielokuva]. Australia: XYZ Filmstarvitaan parempi lähde.
  8. "Financing Details Add Bizarre Twist to MGM Saga", 1991-04-24. 
  9. "Former MGM Owner Convicted of Perjury", 1996-10-03. 
  10. Fabrikant, Geraldine. "Parretti Ordered to Pay Credit Lyonnais", 1997-06-11. 
  11. "Former MGM Executive Flees Before Court Date", 1997-01-04. 
  12. AFM 2011: Mark Hartley To Do The ELECTRIC BOOGALOO Twitch.
  13. 'The Go-Go Boys': Cannes Review hollywoodreporter.com.

Aiheesta muuallaMuokkaa