Cannon Films

Cannon Films (virallisemmin The Cannon Group) oli yhdysvaltalainen elokuvayhtiö, joka keskittyi tuottamaan ja levittämään pienen budjetin elokuvia.

Cannon Films
Yritysmuoto	yksityinen
Perustettu	23. lokakuuta 1967
Lakkautettu	1993
Avainhenkilöt	Dennis Friedland (1967–1979) Christopher C. Dewey (1967–1979) Menahem Golan (1979–1989) Yoram Globus (1979–1993) Giancarlo Parretti (1989–1990) Ovidio G. Assonitis (1989–1993) Christopher Pearce (1990–1993)
Toimiala	elokuvat
Tuotteet	elokuvien tuottaminen ja levittäminen, VHS-julkaisut
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Historia

1967–1979: Perustaminen ja Friedland-Dewey aika

Cannon Films perustettiin 23. lokakuuta 1967. Sen perustivat Dennis Friedland ja Chris Dewey ollessaan 20-vuotiaita. He menestyivät välittömästi tuottamalla englanninkielisiä versioita Joseph W. Sarnon ohjaamista ruotsalaisista pehmo-pornoelokuvista: Jag––en oskuld ja Tule sänkyyni (ruots. Kvinnolek).

Vuoteen 1970 mennessä he olivat tuottaneet elokuvia suuremmassa mittakaavassa kuin monet suuret jakelijat. Niihin kuului kiistanalainen Joe – armoton, jonka pääosassa näyttelee Peter Boyle. He onnistuivat tämän rajoittamalla budjettinsa tiukasti 300 000 dollariin per kuva – tai joissakin tapauksissa alle. Joen menestys toi yritykseen enemmän huomiota Kuitenkin 1970-luvun edetessä sarja epäonnistuneita elokuvia tyhjensi vakavasti Cannonin pääoman. Tämä yhdessä elokuvatuotannon verolainsäädännön muutosten kanssa johti Cannonin osakekurssin laskuun.

1979–1989: Golan-Globus-aika

Vuoteen 1979 mennessä Cannon oli ajautunut vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin, ja Friedland ja Dewey myivät Cannonin israelilaisille serkuille Menahem Golanille ja Yoram Globukselle 500 000 dollarilla.

Golan-Globus ajan Cannon-elokuvat olivat pääasiassa tunnettuja niitten heikosta laadusta. Siltikin, Golan-Globus ajan Cannon oli tekemisissä korkean-profiilin elokuva-ohjaajien kanssa, kuten Franco Zeffirelli, Robert Altman, John Cassavetes, Roman Polanski ja Norman Mailer kanssa, ja olivat myös tuottanut elokuvia, jotka ovat palkittu elokuvan-alan arvostetuimmilla palkinnoilla.

Vuoteen 1988 mennessä elokuvamarkkinoiden jäähtyminen ja sarja lipputulojen epäonnistumisia – mukaan lukien useiden miljoonien dollarien tuotanto Teräsmies ja uhka auringosta, jonka alkuperäinen 36 miljoonan dollarin budjetti leikattiin 17 miljoonaan dollariin – oli jälleen kerran asettanut Cannonin taloudellisiin vaikeuksiin. Yhtiö allekirjoitti sopimuksen Warner Brosin kanssa käsitelläkseen osan omaisuudestaan; mutta taloudellinen tappio oli kuitenkin huikea. Kun Cannon Films osti Thorn EMI:n Thorn EMI Screen Entertainment -divisioonan vuonna 1986, se joutui vakavaan taloudelliseen rasitukseen ja joutui konkurssiin.

Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomitea aloitti tutkinnan Cannonin taloudellisista raporteista epäillen, että Cannon oli vääristellyt niitä vilpillisesti. Epäonnistumisen partaalla Cannon Films siirtyi Pathé Communicationsille, italialaisen rahoittajan Giancarlo Parretin määräysvallassa olevalle holdingyhtiölle. Ranskalaisen Crédit Lyonnais -pankin rahoittama Pathé Communicationsin Cannonin haltuunotto aloitti välittömästi yrityssaneerauksen ja 250 miljoonan dollarin jälleenrahoituksen Cannonin velkojen maksamiseksi. Vuoteen 1989 mennessä Golan erosi tehtävästään ja jätti Cannonin perustaakseen 21st Century Film Corporationin, kun taas Globus pysyi Pathén kanssa, vedoten eroihin sekä Parretin että Globuksen kanssa.

Yksi viimeisistä Golanin ja Globuksen tuottamista elokuvista, joka sai laajan julkaisun Cannon Films -bannerin alla, oli Jean-Claude Van Dammen post-apokalyptinen toimintaelokuva Cyborg.

1990–1994: Uudelleenkäynnistys ja loppu

Menahem Golanin erottua Cannon Filmsistä hänestä tuli 21st Century Film Corporationin johtaja. Yoram Globus jatkoi työskentelyä Parretin kanssa Pathéssa. Kun Pathé otti Metro-Goldwyn-Mayerin hallintaansa vuonna 1990 osana MGM-Pathen fuusiota, suurin osa Cannon Films -kirjastosta tuli osaksi MGM-kirjastoa (joitakin oikeuksia muihin medioihin ja tiettyihin elokuviin Thorn EMI -fuusion aikana. makaa muiden tahojen kanssa). Parretin toimikautena MGM:ssä ja Warner Brosissa hän nimitti Globuksen studion johtajaksi lyhyeksi ajaksi.

Vuonna 1990 Parretti organisoi Cannon Pictures, Inc:n uudelleen Pathén pienen budjetin jakeluosastoksi. Veteraani italialainen elokuvatuottaja Ovidio G. Assonitis toimi uuden Cannon Picturesin puheenjohtajana ja toimitusjohtajana vuosina 1990–1991. MGM-Pathé-fuusion jälkeen Cannon Pictures erosi Pathesta, ja sitä johti myöhemmin entinen Cannon Groupin tuotantojohtaja Christopher Pearce – joka toimi hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana vuosina 1991–1994. Cannon Pictures jatkoi elokuvien julkaisemista, mukaan lukien Kaistapää kessu (A Man Called Sarge), American Ninja 4 ja Umpikuja (No Place to Hide).

Crédit Lyonnais syrjäytti Parretin Metro-Goldwyn-Mayerin johdosta vuonna 1991, kun tämä ei ollut maksanut velkaansa. Myöhemmin Parretti tuomittiin väärästä valasta ja todisteiden manipuloinnista Delawaren tuomioistuimessa lausunnoista, jotka hän antoi vuonna 1991 siviiliasiassa, jonka Credit Lyonnais nosti vahvistaakseen Parretin poistamisen ja jonka mukaan asiakirja, jonka hän väitti antavan hänelle mahdollisuuden säilyttää MGM:n määräysvalta, oli aito;hän pakeni maasta Italiaan ennen kuin hänet tuomittiin tai luovutettiin Ranskaan, missä häntä etsittiin rikossyytteistä, jotka liittyivät MGM:n ranskalaisten varojen käyttöön.

Vuonna 1994 Cannon Pictures julkaisi viimeisen elokuvansa, Chuck Norrisin tähdittämä Hellbound.

Cannon Groupin jälkeen

Vuoden 1994 jälkeen Yoram Globus ja Christopher Pearce työskentelivät Menahem Golanin 21st Century Film Corporationissa, kunnes se suljettiin vuonna 1996.

Koko 1990-luvun lopun ja 2000-luvun lopun välisen ajan Golanin kiinnostus keskittyi useisiin televisioelokuviin sen jälkeen, kun hän perusti uuden elokuvatuotantoyhtiönsä, "New Cannon Inc.". Yks Golanin tämän ajan tuotoksista oli vuoden 2002 Crime and Punishment. Golanin ura kuitenkin meni jälleen alamäkeen, kun hänen myöhemmät elokuvansa eivät tuottaneet tarpeeksi voittoa tehdäkseen lisää elokuvia, mikä johti hänen yrityksensä konkurssiin vuonna 2008.

Vuonna 2014 Cannon Filmsista julkaistiin kaksi dokumenttielokuvaa. RatPac Entertainment julkaisi Electric Boogaloo: The Wild, Untold Story of Cannon Films, dokumentin Cannon Filmsistä, kirjoittanut ja ohjannut Mark Hartley ja tuottanut Brett Ratner. Samana vuonna israelilainen dokumentti The Go-Go Boys: The Inside Story of Cannon Films julkaistiin vuoden 2014 Cannesin elokuvajuhlilla .

Samaan aikaan 11. marraskuuta 2014 mies nimeltä Richard Albiston perusti Englannissa uuden The Cannon Film Companyn nimellä "Cannon Films Ltd". Yhtiö perustettiin tuottamaan käsikirjoituksia ja projekteja molemmilta ohjaajilta Richard Albistonilta ja Menahem Golanilta. Tosin jälkimmäinen oli kuollut kolme kuukautta ennen yhtiön perustamista 8. elokuuta 2014.

Tuotantoa

Listaus Cannon elokuva-tuotannoista, joilla on ollut jonkin kapasiteetin teatteri- ja/tai kotivideo-julkaisu Suomessa.

Dewey-Friedland-ajan Cannon tuotanto

• Tule sänkyyni (1968)
• Fando y Lis (1968) – ohj. Alejandro Jodorowsky
• The Love Rebellion (1967)
• Joe – armoton (1970, Suomessa 1971)
• Ihmispeto (vuoden 1970 elokuva) (The Beast in the Cellar, 1971)
• Paholaisen nahka (The Blood on Satan's Claw, 1971)
• Seksikapina (Guess What We Learned in School Today?, 1970)
• Au pair – tytöt (1972)
• Hyvästi ihminen (It. "Addio zio Tom", Eng. "Goodbye Uncle Tom", 1971)
• Miehiä ilman arvoa (The No Mercy Man, 1973)
• Hirviö (elokuva) (I, Monster; 1971)
• Matkarakastaja (elokuva) (Secrets of a Door-to-Door Salesman, 1973)
• Timanttirannikko (Eng. "Popsy Pop" ja/tai "The Butterfly Affair", 1971)
• Erikoisjoukkue Zebra (The Zebra Force, 1976)
• Pieni tyttö – suuret kiusaukset (Little Girl... Big Tease, 1976)
• Maco – kuoleman kita (Mako – The Jaws of Death, 1976)
• Xaviera Washingtonissa (The Happy Hooker Goes to Washington, 1977)

Golan-Globus-ajan Cannon tuotanto

• Pähkähullu USA (American Raspberry, 1977/1979) – ohj. Bradley R. Swirnoff
• Operaatio Thunderbolt (Mivtsa Yonatan, 1977/1979) – ohj. Menahem Golan
• Bensa-aseman pimut (Gas Pump Girls, 1979)
• Popcornia ja pirtelöä (Yotzim Kavua, 1979)
• Lublinin taikuri (elokuva) (The Magician of Lublin, 1979)
• Tiukat tytöt, piukat paidat (1980)
• Schizoid (elokuva) (1980)
• Lady Chatterleyn rakastaja (elokuva) (1981, Suomessa 1982) – ohj. Just Jaeckin
• Enter the Ninja (1981)
• Amerikan viimeinen neitsyt (The Last American Virgin, 1982)
• Väkivallan vihollinen 2 (1982)
• Mestaruuskausi (1982, Suomessa 1983) – ohj. Jason Miller
• Seitsemän raivoisaa gladiaattoria (1983)
• Aarrehait (Treasure of the Four Crowns, 1983)
• Viimeinen mahdollisuus (vuoden 1983 elokuva) (1983) – ohj. Sam Firstenberg
• Ennen keskiyötä (1983)
• Nana, ilotyttö (1983)
• Kauhujen talo (elokuva) (1983)
• Hercules (vuoden 1983 elokuva) (1983)
• Nuoret soturit (Young Warriors, 1983)
• Ninjan kosto (Revenge of the Ninja, 1983)
• Nainen kuin paholainen (The Wicked Lady, 1983)
• Sillan toiselle puolelle (Over the Brooklyn Bridge, 1984)
• Sahara (vuoden 1983 elokuva)
• Breakdance (elokuva) (Breakin', 1984)
• Maikat matalaksi (Making the Grade, 1984)
• Pahan kasvot (The Naked Face, 1984)
• Syyttömän taakka (1984)
• Rohkea ritari (1984)
• Tunteiden virrat (Love Streams, 1984) – ohj. John Cassavetes
• Bolero (vuoden 1984 elokuva)
• Ninja 3 – lopullinen taistelu (1984)
• Breakdance 2 (Breakin' 2 – Electric Boogaloo, 1984)
• Suoraa toimintaa (1984)
• Marian rakastajat (1984, Suomessa 1985)
• Suurlähettiläs (elokuva) (1984, Suomessa 1985) – ohj. J. Lee Thompson
• Suoraa toimintaa 2 – pako helvetistä (1985)
• Rakastaja (1985) – ohj. Michal Bat-Adam
• Kosto on ikuinen (Déjà Vu, 1985)
• Vastarintapesäke (The Assisi Underground, 1985)
• Yön breikkaajat (Rappin', 1985)
• Kerrasta Poikki (Grace Quigley, Suomessa 1986)
• Kundit kuumana (Hot Chili, 1985)
• Tappava yhteys (Lifeforce, 1985)
• Ukkoskuja (Thunder Alley, 1985) – ohj. J.S. Cardone
• American Ninja (1985)
• Mata Hari (vuoden 1985 elokuva) – ohj. Curtis Harrington
• Sotaa ja rakkautta (1985) – ohj. Moshé Mizrahi
• Invasion U.S.A. (1985)
• Voittamaton taistelija (1985)
• Berliinin varjo (The Berlin Affair, 1985)
• Väkivallan vihollinen 3 (1985)
• Kuningas Salomonin kaivokset (vuoden 1985 elokuva)
• Konnat kehään (Superfantagenio, 1985)
• Hulluna rakkaudesta (1985)
• Pakojuna (1985) – ohj. Andrei Kontšalovski
• Camorra – Napolilainen kosto (Un complicato intrigo di donne, vicoli e delitti; 1985, Suomessa 1987)
• Delta Force (1986)
• Kunnian tähden (Field of Honor, 1986)
• Pako vihreästä helvetistä (Eng. "Behind Enemy Lines" ja/tai "P.O.W. the Escape", 1986)
• Jack Murphyn laki (1986)
• Merirosvot (elokuva) (1986) – ohj. Roman Polanski
• Hiuskarvan varassa (elokuva) (Dangerously Close, 1986)
• Cobra (1986)
• Vaara vieraalta planeetalta (Invaders from Mars, 1986) – ohj. Tobe Hooper
• Valkoinen ori (Lightning, the White Stallion; 1986)
• Teksasin moottorisahamurhaaja 2 (1986)
• Othello (vuoden 1986 elokuva) (1986) – ohj. Franco Zeffirelli
• Teloittaja (elokuva) (1986)
• Pahan otteessa (vuoden 1986 elokuva)
• Aution saaren unelma (elokuva) (1986)
• Tulijalka (Firewalker, 1986)
• Duetto yhdelle (Duet for One, 1986) – ohj. Andrei Kontšalovski
• Salamurhaaja (1987)
• Allan Quatermain ja kadonnut kultainen kaupunki (1987)
• Muistojen vanki (1986)
• Over the Top – terästäkin kovempi (1987)
• Luoti luodista (Number One with a Bullet, 1987)
• Barbaarit (elokuva) (The Barbarians, 1987)
• Rikosverkko (Down Twisted, 1987) – ohj. Albert Pyun
• Yön ammattilaiset (Street Smart, 1987)
• The Hanoi Hilton (1987)
• American Ninja 2 (1987)
• Musta leijona ( Three Kinds of Heat, 1987)
• Prinsessa Ruusunen (1987)
• Teräsmies ja uhka auringosta (1987)
• Masters of the Universe (1987)
• King Lear (vuoden 1987 elokuva)
• Kovat kundit eivät tanssi (1987)
• Vapauden julmat kasvot (The Kitchen Toto, 1987)
• Tanssin kuningas (Dancers; 1987, Suomessa 1988)
• Kolmannen korvapuusti (elokuva) (Surrender, 1987)
• Baarikärpänen (elokuva) (1987)
• Kiistetty oikeus (Business as Usual, 1987)
• Väkivallan vihollinen 4 (1987)
• Vaaran varjossa (Under Cover, 1987) – ohj. John Stockwell
• Pahan matkassa (The Arrogant, 1988) – ohj. Philippe Blot
• Braddock: Suoraa toimintaa 3 (1988)
• Gor – tuhon tähti (1988)
• Minä ja Bonzo (Going Bananas, 1987/1988)
• Bernadette – tyttö josta tuli pyhimys (1988)
• Muukalainen L.A.:sta (Alien from L.A., 1988)
• Bloodsport – viimeiseen asti (1988)
• Hänet täytyy tappaa (Appointment with Death, 1988)
• Powaqqatsi (1988)
• Verisukulaiset (Shy People, 1987/1988) – ohj. Andrei Kontšalovski
• Salsa – se polttaa (1988)
• Matka maan uumeniin (Journey to the Center of the Earth, 1988)
• Tappajan ote (1988)
• Tuomion enkeli (1988)
• Boltsi hukassa, pallo jalassa (Doin' Time on Planet Earth, 1988)
• Kovat sotilaat (1988)
• Huuto pimeydestä (Eng. "Evil Angels" ja/tai "A Cry in the Dark", 1988)
• Hannan sota (Hanna's War, 1988)
• Tunteidensa riivaamat (Haunted Summer, 1988)
• Lumikki ja 7 kääpiötä (Snow White, 1987) – ohj. Michael Berz
• Yhden rakkaudenyön tähden (Manifesto, 1988) – ohj. Dusan Makavejev
• Kielletty kohde (Kinjite: Forbidden Subjects, 1989)
• American Ninja 3 (1989)
• Pieni Punahilkka (elokuva) (Red Riding Hood, 1988/1989)
• Sinbad of the Seven Seas (1989)
• Cyborg (1989)

Assonitis-Globus-Pearce-ajan Cannon tuotanto

• Kickboxer (1989)
• Kuoleman joki (1989)
• Ten Little Indians (1989)
• Kuoleman ruusutarha (The Rose Garden, 1989)
• Kaistapää kessu (A Man Called Sarge, 1990)
• Lambada – tulinen tanssi (1990)
• Ammatti: Sotilas (The Fourth War, 1990)
• Keskiyön pako (vuoden 1990 elokuva)
• Delta Force 2 – huumeviidakko (1990)
• American Ninja 4 (1990)
• Delta Force 3: Killing Game (1991)
• American Kickboxer (1991)
• The Hitman (1991)
• Viimeinen pisara (elokuva) (Terminal Bliss, 1990)
• Fifty Fifty (1992)
• American Samurai (1992)
• Street Knight – asfalttiritari (1993)
• Umpikuja (elokuva) (No Place to Hide, 1993)
• American Ninja 5 (1993)
• Teinibaretti (Rescue Me, 1992)
• American Cyborg – tappajarobotti (1993)
• Chain of Command – salainen tehtävä (1994)
• Hellbound (1994)

Lisää aiheesta

• Electric Boogaloo: The Wild, Untold Story of Cannon Films (Dokumenttielokuva 2014, ohj. Mark Hartley)

Lähteet

• Yule, Andrew (1987). Hollywood a Go-Go: The True Story of the Cannon Film Empire. Sphere Books. ISBN 9780722193891
• Trunick, Austin (2020). The Cannon Film Guide Volume 1: 1980-1984. Bear Manor Media. ISBN 978-1-62933-580-3

Aiheesta muualla

• Cannon Films Appreciation Society
• Cannon Elokuvat IMDB