Burtzin talo Helsingin Senaatintorin etelälaidalla sijaitseva historiallinen rakennus, joka valmistui vuonna 1775. Osoitteessa Aleksanterinkatu 22 sijaitseva rakennus kuuluu Torikortteleiden alueeseen, tarkemmin Leijonan kortteliin ja on yksi kaupungin vanhimmista taloista. Bockin talo eli Vanha raatihuone on Burtzin talon itäpuolella ja Helleniuksen talo länsipuolella. Talo on kolmikerroksinen ja vaaleankeltainen.[1]

Burtzin talo
Burtzin talo iltavalaistuksessa
Burtzin talo iltavalaistuksessa
Osoite Aleksanterinkatu 22,
00100 Helsinki
Sijainti Kruununhaka, Helsinki
Koordinaatit 60°10′8.56″N, 24°57′10.33″E
Valmistumisvuosi 1775
Omistaja Helsingin kaupunki
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Oikealla Burtzin talo ja sen vasemmalla puolella Bockin talo joonialaisine pylväineen.

Taloa alkoi rakennuttaa Helsingin pormestari ja kauppias Nils Burtz vuonna 1762 silloiselle Isokadulle. Se lienee ollut kaupungin ensimmäinen kolmikerroksinen rakennus. Burtz kuoli ennen talon valmistumista ja hänen leskensä Elisabet saatti rakennustyöt loppuun. Talo valmistui lopulta vuonna 1775. Se oli alun perin satulakattoinen ja edusti kustavilaista klassismia, mutta muutettiin empiretyyliseksi Jean Wikin suunnitelmien mukaan vuonna 1836. Talo siirtyi poliisilaitoksen haltuun vuonna 1892, mutta talossa oli kauppa- ja asuinhuoneistoja vielä 1900-luvun alkuun saakka. Rakennus peruskorjattiin vuosina 1985–1987 ja sen pohjakerroksessa on nykyään liikehuoneistoja ja ylemmissä kerroksissa kaupunginkanslian tiloja. Viimeisin remontti katutason liiketilassa valmistui vuonna 2016, jolloin tila remontoitiin ravintolakäyttöön.[1][2][3]

Lähteet muokkaa

  1. a b Kaija Ollila & Kirsti Torppari: Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita, s. 50. Helsingin sanomat, 1975. ISBN 951-9134-69-7.
  2. Eeva Järvenpää: Leijonan korttelissa työskentelevät Helsingin kaupungin hallinto ja kaupunginvaltuusto 1.4.2006. Helsingin sanomat. Arkistoitu 4.6.2011. Viitattu 4.7.2009.
  3. Historiakierros Helsingin keskustassa Helsingin kaupunki. Arkistoitu 5.12.2008. Viitattu 4.7.2009.