Buduaari
Buduaari tai budoaari (ranskaksi boudoir) tarkoittaa pientä huonetta tai salonkia, jossa nainen viimeistelee pukeutumistaan tai ottaa vastaan lähimpiä ystäviään. Oikeinkirjoitusasun vaihtelu selittyy sanan alkuperän mukaan. U:lla kirjoitettu asu kuvaa sanan ääntämystä ranskassa, o-asuinen muoto taas sen oikeinkirjoitusta ruotsissa. Siinäkin toinen tavu äännetään ranskan mukaisesti lähinnä u:na.
.jpg)
Sana boudoir on ajoitettu ranskan kielessä vuoteen 1740. Se on johdettu verbistä bouder, joka tarkoittaa huonolla tuulella olemista, mököttämistä. Silloinen merkitys kuuluu suomeksi: ”huone, jonne voi vetäytyä mököttämään”. Pian kuitenkin korostui mielentilan sijasta vetäytyminen. Sanan nykymerkitys kuuluu: ”naisen pieni ja tyylikäs salonki”. Esimerkiksi Guy de Maupassant käytti sanaa tässä merkityksessä.[1]
Buduaarin nykyvastine on lähinnä pukeutumishuone. Korsettimuodin aikana buduaari oli yksityinen tila, paikka jossa naiset saattoivat oleskella kevyemmin nyöritettyinä ja käyttää mukavampia ja kevyempiä asuja kuin tiloissa, jonne saattoi tulla vieraita. Buduaari sijaitsi tavallisesti talon rouvan tai pariskunnan makuuhuoneen vieressä. Sellainen saattoi kuulua myös edustustiloihin, esimerkiksi tanssi- ja ruokasalien läheisyyteen, kuten 1800-luvun lopussa Berliiniin rakennetussa Strousbergin modernissa kaupunkipalatsissa.
Tunnettuja buduaareja muokkaa
Tunnetaan myös kokonainen rakennus, joka on nimetty buduaariksi. Se sijaitsee Versailles'n palatsin maille rakennetussa Kuningattaren kylässä (Hameau de la Reine), joka rakennettiin 1700-luvun lopulla Marie-Antoinettelle pakopaikaksi palatsin paineista. Kokonaisuuteen kuuluu kaikkiaan tusinan verran rakennuksia, kuten kuningattaren talo, buduaari, vesimylly, kyyhkyslakka ja vartijan talo.[2]
Sinipunainen buduaari eli Liila oleskeluhuone kuului Venäjän viimeiselle keisarinnalle, Aleksandra Fjodorovna Romanoville. Se sijaitsee Pietarissa Aleksanterin palatsin vasemmassa siivessä. Huoneen seinät oli päällystetty syreenin värisellä ranskalaisella silkillä. Matot, verhot, huonekalut ja jopa kiinalaisten maljakoiden syreenit ja orkideat olivat hiukan vaaleamman sinipunaisia, kuten myös pianoa peittävä liina. Aleksandran väitetään valinneen värityksen Nikolailta saamansa syreeninoksan mukaiseksi.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Dictionnaire Le Petit Robert, Paris 1976.
- ↑ Versailles’n palatsin sivut chateauversailles.fr. Arkistoitu 17.7.2007. Viitattu 10. elokuuta 2007.
- ↑ Aleksanterin palatsin sivut alexanderpalace.org. Viitattu 10. elokuuta 2007.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Buduaari Wikimedia Commonsissa
