Britit (kelttiläinen kansa)
Britit (myös britannialaiset tai britannit) olivat Isoa-Britanniaa varhaiskeskiajalle saakka asuttanut kelttiläinen kansa. Saari ja sen nykyiset asukkaat britit ovat saaneet nimensä tältä kelttikansalta.[1]
,_f.8v_-_BL_Add_MS_28330.jpg)
Kelttien saapuminen Britteinsaarille on edelleen hämärän peitossa, sillä saarten vanhat arkeologiset löydöt eivät kerro ajanlaskun alkua edeltäneiden vuosisatojen asukkaiden etnisyydestä tai kielestä. Koska Britteinsaarten asutushistoria on kuitenkin katkeamaton aina pronssikaudesta lähtien, on oletettu että roomalaisaikaa juuri edeltäneen ajan asukkaat olivat mantereelta saapuneita kelttejä, jotka olivat aiemmin syrjäyttäneet paikalliset asukkaat. Näiden kielellä oli kuitenkin vaikutusta Britteinsaarten kelttiläiskieliin, jotka eroavat joiltain osin mannerkelttiläisistä kielistä.[2] Viimeisimpien käsitysten mukaan uskotaan kuitenkin, etteivät britit polveutuneet mantereen kelteistä, vaan olivat Britteinsaarten alkuperäisiä asukkaita, jotka kävivät kauppaa manner-Euroopassa asuvien kansojen kanssa ja olivat muutoinkin tiiviissä yhteyksissä heidän kanssaan.[3]
Roomalaiset valloittivat saaren vuoden 43 jaa. jälkeen ja alistivat britit valtaansa. Valloituksen seurauksena brittiläiset heimot alkoivat roomalaistua, vaikka paikallishallinto perustuikin pääasiassa vanhaan heimojakoon. Roomalaiset poistuivat lopullisesti vuonna 407, ja britit joutuivat jälleen huolehtimaan omasta turvallisuudestaan piktien ja saksimerirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Näihin aikoihin brittien johtaja oli Vortigern. 400-luvun puolivälissä britit joutuivat vetäytymään saaren pohjois- ja länsiosiin, kun anglit, saksit, juutit, friisit ja frankit saapuivat saarelle ja muodostivat anglosaksien kansan. 500-luvun lopussa britit hallitsivat enää Cornwallin niemimaata, Walesia ja Etelä-Skotlantia. Wessexin kuningaskunnan vallattua Cornwallin suuri joukko brittejä siirtyi Englannin kanaalin yli Bretagneen, samalla antaen niemimaalle nimensä. Myöhempien valloitusten seurauksena 900-lukuun mennessä suurin osa briteistä sulautui anglosakseihin, Walesia lukuun ottamatta.[1] Brittien kielistä korni kuoli uudella ajalla. Edelleen eläviä kieliä ovat kymri ja bretoni.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kari, Risto: Historian ABC – Kaikkien aikojen valtiot. Osa 1., s. 199. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2000. ISBN 951-31-1093-1.
- ↑ Maier, Bernhard: The Celts, s. 120–123. (Alkuteos: Die Kelten, 2000). Notre Dame: University of Notre Dame Press, 2003. ISBN 0-268-02361-1.
- ↑ Briton, people Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 15.2.2020.
- ↑ Sjöblom, Tom: Druidit: Tietäjiä, pappeja ja samaaneja, s. 26–27. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-842-3.