Bovesin verilöyly
Bovesin verilöyly oli Waffen-SS-yksikön Italiassa toisen maailmansodan aikana suorittama joukkomurha.
Länsiliittoutuneiden vallattua Etelä-Italian maa irtautui sodasta 8. syyskuuta 1943. Natsi-Saksa miehitti Italian keski- ja pohjoisosan. Fasisteja vastustanut vastarintaliike alkoi toimia uusia miehittäjiä vastaan. Cuneon maakunta oli yksi alueista, joissa partisaanitoiminta oli aktiivista. [1]
1. SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitleriin kuulunut SS-majuri Joachim Peiperin komentama 3. pataljoona miehitti Cuneon alueen sunnuntaina 12. syyskuuta 1943. Pataljoona alkoi pidättää entisiä Italian armeijan sotilaita, joita se vangitsi alueella yhteensä noin 5 000. Vangit lähetettiin leireille Saksaan. [1]
Verilöyly muokkaa
19. syyskuuta 1943 partisaaniryhmä saapui Bovesiin tarkoituksenaan ostaa leipää kylästä. Kylässä sattui olemaan kaksi SS-miestä, jotka ryhmä vangitsi ja vei mukanaan. Vajaata tuntia myöhemmin paikalle saapui lisää SS-miehiä ja pieni tulitaistelu puhkesi. Molemmat puolet menettivät yhden miehen taistelussa. Hiukan myöhemmin paikalle saapui Peiperin johtama joukko SS-miehiä. Peiper vaati, että Bovesin seurakunnan pappi isä Giuseppe Bernardi ja eräs asukas, Antonio Vassallo ottaisivat yhteyden partisaaneihin ja palauttaisivat vangitut saksalaiset. Bernardi ja Vassallo tottelivat ja palasivat pian takaisin hengissä vapautettujen SS-miesten kera.[1]
Palauttaminen ei kuitenkaan riittänyt Peiperille, joka määräsi kylän poltettavaksi. SS-miehet murhasivat 23-53 Bovesin asukasta ja tuhosivat noin 350 taloa kostotoimena.[1][2][3] Isä Giuseppe Bernardi ja Antonio Vassallo olivat murhattujen joukossa. Heidät joko ammuttiin, jonka jälkeen heidän ruumiinsa poltettiin tai valeltiin paloöljyllä ja poltettiin elävältä.[4][1]
Verilöylyn jälkeen muokkaa
Bovesin jälkeen SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitlerin miehet alkoivat pidättää partisaanien lisäksi myös Italian juutalaisia, jotka lähetettiin keskitysleireihin ja kuolemanleireihin Saksaan.[1]
Sodan jälkeen 1966 joukko Bovesin asukkaita tunnisti Joachim Peiperin, joka työskenteli tuolloin Volkswagenille mainoksia tekevän mainostoimiston päällikkönä. Tutkinnan ja 7 kuukautta kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen syyte hylättiin todisteiden puuttuessa, vaikka oikeudessa vieraili 140 italialaista todistajaa. Hylkääminen oli seurausta lähinnä länsisaksalaisten lakimiesten haluttomuudesta syyttää maanmiehiään sodan aikaisista rikoksista.[5]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Susan Zuccotti: Holocaust Odysseys. Yale University Press, 2007. ISBN 0300122942. s. 172–174
- ↑ Charles T. O'Reilly: Forgotten Battles: Italy's war of liberation, 1943-1945. Lexington Books, 2001. ISBN 0739101951. s.214
- ↑ Bovesin kunnan kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ George Duncan: Massacres and Atrocities of World War II
- ↑ Vinod K. Lall, Danial Khemchand et al: Encyclopaedia of International Law. Anmol Publications PVT. LTD, 1997. ISBN 8174885773. s. 153–154