Borovjonka
Borovjonka (ven. Боровёнка) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Novgorodin alueen Okulovkan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Moskovan ja Pietarin välisen pääradan varrella 15 kilometriä Okulovkasta luoteeseen. Taajamassa on 1 500 ja kunnassa 3 100 asukasta (vuonna 2010).[1]
Borovjonka Боровёнка |
|
---|---|
Borovjonka |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Venäjä |
Subjekti | Novgorodin alue |
Piiri | Okulovkan piiri |
Hallinto | |
– Asutustyyppi | kunta |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 938,98 km² |
Väkiluku (2010) | 3 100 |
Borovjonkan kunnan pinta-ala on 938,98 neliökilometriä. Se rajoittuu lännessä Kresttsyn, pohjoisessa Malaja Višeran ja koillisessa Ljubytinon piireihin sekä idässä Okulovkan piirin Kotovon, kaakossa Kulotinon ja lounaassa Berjozovikin kuntiin. Pinta-alasta 86,5 % on metsää ja 6,7 % maatalousmaata.[1]
Kuntaan kuuluu 76 kylää ja asutusta: Bolotnitsa, Bolšije Gusiny, Bolšije Kontsy, Bolšoi Zapolek, Bolšoje Babje, Bolšoje Borotno, Bor, Borovjonka, Boževodovo, Bujantsevo, Danilovo, Dernjaki, Devuštšino, Gljadki, Gluhovo, Gorbovo, Gorki, Horino, Jarusovo, Jermolino, Kajovo, Kapterevo, Korpovo, Koržava, Koržava Dernjakoskaja, Kozlovka, Krutets, Lešino, Maloje Babje, Maloje Borotno, Malyje Gusiny, Melnitsa, Mihnovitši, Naronovo, Navolok, Nezdrino, Nizovka, Novaja Davydovštšina, Olenino, Olgino, Olhovka, Otrada, Pamozovo, Pepelevo, Pestovo, Pestšanka, Plavištši, Poddubje, Podžarje, Poležalovo, Privolje, Proletarski, Ramenje, Rašutino, Šarovo, Seltso-Nikolskoje, Šeška, Sosnovyi, Suhovo, Sutoki, Sutoki Visleneostrovskije, Taltsevo, Terebunovo, Torbino, Torbinon rautatieasema, Tšernetsko, Uzi, Vatagino, Verhovik, Vislenev Ostrov, Vjalka, Vjaloje Veretje, Vydrino, Vysoki Ostrov, Zaretšnaja ja Zarutševje. Toiseksi suurin asutuskeskus on reilun 450 asukkaan Torbinon asema. Yli sadan hengen kyliä ovat Dernjaki ja Vislenev Ostrov. Yhdessätoista kylässä ei ole lainkaan vakituista asutusta.[1]
Borovjonkan asemataajama on syntynyt Pietarin ja Moskovan välisen rautatien rakentamisen yhteydessä 1800-luvun puolivälissä. Nimensä se on saanut lähistön havumetsistä. Neuvostoaikana taajamasta muodostui maatalousalueen keskus, jossa oli myös pienimuotoista teollisuutta.[1]
Työvoimasta 58 % työskentelee kunnan ulkopuolella. Paikallisista elinkeinoista tärkeimmät ovat liikenne sekä maa- ja metsätalous. Kunnassa toimii joukko puunhankintayrityksiä, kaksi karjatilaa sekä sähköjohtoja ja kaapeleita valmistava yritys.[1]
Borovjonkassa ja Torbinossa on rautatieasemat. Kylistä on linja-autoyhteydet Borovjonkaan, Okulovkaan ja Ljubytinoon. Keskustaajaman palveluihin kuuluvat keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkärin vastaanotto, apteekki, säästökassa ja posti. Kylissä on kaksi alakoulua, kolme kulttuuritaloa, neljä kirjastoa ja viisi lääkintäasemaa.[1]
Seudulla on lukuisia muinaisia asuin- ja hautapaikkoja sekä uhrikiviä. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat Borovjonkan asemarakennus ja tsasouna, Vislenev Ostrovin ja Vysoki Ostrovin kirkot sekä Dernjakin, Kajovon, Kozlovkan, Naronovon, Olginon, Torbinon aseman ja Zarutševjen kartanoalueet.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Generalnyi plan Borovjonkovskogo selskogo poselenija borovenkaadm.ru. Arkistoitu 30.7.2016. Viitattu 29.9.2012. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Borovjonkan kunnan sivusto (venäjäksi)